Olen kaivannut.

Olen kaivannut kotia. 

Kallen sänkyä, Marsan parveketta.

Tavaroita kolmessa eri osoitteessa ja aina väärässä paikassa.

Olen ikävöinyt mahdollisuutta kävellä kodista kotiin. 

Sitä, että joku tekee ruokaa. Mahdollisuutta tehdä itse ruokaa.

Yökävelyjä käsi kädessä, nukahtamista kun toinen pelaa. 

Toisen kosketusta, kun käpertyy vihdoin nukkumaan. 

Sitä, että toinen silittää hiuksia.

Olen ikävöinyt sitä täydellistä elämää, josta irtauduin tänne tullessani. 

Kai se on aivan normaalia.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

I have missed home.

Kalle's bed, Marsa's balcony. 

Things in three different addresses 

- and always in the wrong place. 

I have missed the opportunity to walk from home to home.

Missed that someone prepares food. 

The opportunity to do the cooking myself.

Night-time walks hand in hand, 

falling asleep while other one is playing.

One's touch when it is time to curl up into the bed.

When one pats your hair.

I have missed that perfect life I left behind.

I guess it's normal.