How about studying?

Alkuperäisessä opintosuunnitelmassani minulla oli kolme oman alan kurssia, korean alkeet ja liikunta. Taistelu kursseista on täällä kuitenkin kovaa, joten enhän minä saanut lähellekään niitä, mitä suunnittelin. 

Alkuperäisistä kursseista sain yhden oman alan kurssin, Computer Networks, ja korean alkeet. Olen kuitenkin suhteellisen tyytyväinen lukujärjestykseeni. Käyn neljä kurssia, kukin 3 opintopistettä täällä. Takaisin tullessani minulla pitäisi siis olla 24 opintopistettä Suomessa ja lisänä Intercultural Competence training, jota käymme etänä vaihdon aikana. 

Kurssini täällä:

Korean language

Computer networks

International marketing

Wireless and mobile  communications

Monilla muilla on huomattavasti useampi kursseja, mikä aiheuttaa pientä painetta ottaa lisää kursseja. En kuitenkaan ollut alunperinkään suunnitellut ottavani montaakaan kurssia, sillä halusin varata itselleni aikaa myös muuhunkin. Tiedän, että tarvitsen aikaa käsitelläkseni kaikki asiat. Mielummin opiskelen neljä kurssia kunnolla, kuin yritän hutaisten vetää useampia. Tuntuu vaikealta pitää se mielessä, kun muut ihmettelevät, kuinka minulla on niin vähän tunteja. 

Yllä oleva lukujärjestys ei todennäköisesti kerro koreaa osaamattomille paljoakaan. Siitä voi kuitenkin päätellä, kuinka vähän todellisuudessa istun luokkahuoneessa. Todennäköisesti joudun kuitenkin tekemään paljon töitä omatoimisesti. Esimerkiksi wireless and mobile communications on Ciscon CCNA3 ja CCNA4 kurssit yhdessä. Ciscon kurssit ovat olleet todella haastavia omassa koulussamme, mutta toisaalta ne ovat olleet myös kaikista antoisampia.

Onneksi minulla ei ole mitään pakottavaa tarvetta suorittaa tiettyä määrää kursseja, kuten huonetoverillani. Hänen on pakko suorittaa 30 Suomen opintopistettä, mikä on hiukan haastavaa hänen alallaan. 

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Yeah, my schedule is quite easy. I only have four courses: wireless and mobile communications, computer networks, international marketing and Korean language. As you can see, only two of them are my on field, but it doesn't bother me. Wireless and mobile communications is Cisco Networking Academy course, both CCNA3 and CCNA4 at the same, so it's really handy for me. 

Most of the exchange students have more courses than me which makes me wonder if I should also take more courses. At the same time I know it's not a good idea, I need my time to process everything. I rather study 4 courses well than try to get more. It's hard to keep in mind..

And yeah, the picture is my schedule. 

Being sick sucks.

Päätin sitten tulla kipeäksi näin heti alkuun. Pieni kurkkukipu on vaivannut jo useamman päivän, mutta toissa päivänä se lopulta pamahti pahemmaksi. Yhtäkkiä huomasin, kuinka hengittäminen sattuu ja yskittää.

Olen kokenut saman monta kertaa Suomessa ja joka kerta olen ollut varma, että minulla on keuhkoputkentulehdus. Joka kerta minut on käännytetty lääkäristä ja sanottu sen olevan pelkkää flunssaa ja menevän ohi ajallaan. Kyllähän se on mennytkin, mutta olen aina joutunut kestämään sitä pari kolme viikkoa.

Täällä marssin tutorini kanssa suoraan lääkärin vastaanotolle, juttelin hetken lääkärin kanssa ja hän kuunteli keuhkoni. Viiden minuutin päästä sain reseptin antibiootteihin, mikäli oikein ymmärsin niin lääkärin tuomio oli keuhkoputkentulehdus. Hieman hämmentyneenä lähdin sitten hakemaan lääkkeitä ja voi että! Ne pakattiin kerta-annospusseihin. Jotenkin aivan älyttömän söpöä. 

Tiedän, ettei antibiootteja pitäisi syödä mitenkään paljoa ja jopa vältellä, ettei vastustuskyky kasva. Silti olen lähinnä onnellinen, ettei tällä kertaa tarvinnut kärsiä montaa viikkoa. On ihana pystyä hengittämään ilman, että itkettää. 

Nyt olen lähinnä nukkunut, syönyt, ottanut lääkkeitä ja nukkunut lisää. Parempaan suuntaan olen koko ajan menossa, mutta väsymys on valtaa helposti. Pelottavinta tässä on se, että juuri nyt kaikki muut ryhmätyvät ja muodostavat erilaisia pienempiä ryhmiä. En tiedä, miten tulen enää ensi viikolla pääsemään mukaan mihinkään porukkaan. Tai osaanko edes luoda sellaista pysyvää suhdetta keneenkään. Se on sen ajan murhe. Nyt keskityn vain saamaan itseni kuntoon.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

I have been sick, Breathing started to hurt and I was coughing all the time. I have had the same symptoms back home many times and every time the answer has been always the same - it's just a common cold, which means 2 or 3 weeks of pain and crying because breathing hurts so much. 

Here it was different. I went to the doctor yesterday with my tutor and after 5 minutes there, I walked out with diagnosis - bronchitis. At least I think that's what the doctor say.. I got antibiotics, cough medicine and oh my god, this feels so good. I can breathe again. Coughing gets worse in the evening, but it doesn't matter. I'm just happy that I didn't have to suffer three weeks.

These few days I have mostly eaten, slept, taken some medicine and slept some more.. I'm little bit worried, that I'll be left out since everyone is grouping up and getting to know each other. It might be hard to get in some group later, but there's nothing I can do about it right now. So I won't worry about it right now. I'm just concentrating on getting better. 

First days.

Pari päivää Koreassa takana. Mitä sitä nyt sanoisi.. Ensivaikutelma: Espanja aasialaisin vihvahtein. Lämpöä riittää, vaikka aurinko ei edes paistaisi. Ihmisiä on paljon enemmän kuin Suomessa, mutta kukaan ei tule liian lähelle. Täällä on selkeästi samanlainen personal space-käsitys kuin Suomessa.

Huoneeni on pieni ja kovin tavallinen, jaan sen toisen suomalainen tytön kanssa. Meillä on Hello Kitty saippuaa, värikäs suihkuverho ja yhtä sekaiset sängyt. Juomme mansikka- ja banaanimaitoa sekä yritämme kovasti keksiä, minne roskat kuuluisi viedä. Postilaatikot ja pyykkituvan olemme jo löytäneet, huomenna olisi tarkoitus etsiä pesuaineet ja päästä yhteisymmärrykseen, mikä purkki valitaan.

Jokainen meistä tuntuu olevan vielä hiukan hukassa ja etsivän paikkaansa. Eilen oli ensimmäiset isot bileet, ilmaista juomista ja ylipitkät jonot. Ihmiset ulkona juomassa viereisen kaupan sojua ja taas takaisin tanssimaan. Jutteluhetkiä uusien ihmisten kanssa, ikuisuudelta tuntuva taksimatka. Auton kyydissä tuntui niin pieneltä, kun katseli korkeuksiin katoavia taloja ja valojen leikkiä.

Day and night view from our room

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Few days has passed and this place seems like Spain. I'm sharing my room with another Finnish girl, from the same school. Our room is starting to look so cute with Hello Kitty soap and colorful shower curtains. Food is amazing - spicy and cute, but I'll tell more about the food later. 

Everyone seems to be a little bit lost and trying to find their own place. It'll take time to settle in and at least I have been kind of tired because travelling and flu. First party was yesterday, people were dancing and drinking soju outside. Tomorrow is next party, actually two parties and I don't know which one to go.. Well, I'll decide tomorrow!

Lähtöpäivä

Vatsan pohjassa alkaa tuntua. Seikkailu on edessä ja huomaan, etten edes osaa pelätä.

Tällä kertaa varaudun lentoon kasalla lääkkeitä. En halua olla puolikuuro seuraavaa kahta päivää. Pakkausmäärä tuntuu samaan aikaan pieneltä ja isolta, sillä painorajat eivät ole vielä lähelläkään ja molempiin laukkuihin mahtuisi vielä huomattavasti enemmän. Kaiken, mitä unohtuu, voi kuitenkin ostaa Koreasta, joten turhaan täältä kaikkea raahaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni varaudun kuitenkin matkalaukun katoamiseen ja varasin käsimatkatavaroihin vaatteet seuraavalle päivälle.

Tästä kasasta valikoitu parhaimmat. 

Poro on onnellisesti matkassa. Samoin sen valjaat. 

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

My adventure is beginning. 

Everything is ready, Poro is with me and the rest I can figure out there. 

Now I'm going to the airport to have my date and I'm not afraid. 

This is going to be so awesome.

Viikko lähtöön.

Tasan viikko lähtöön. Yhä edelleen tuntuu epätodelliselta. Olenko minä oikeasti lähdössä?

Viikonloppuna vietettiin läksijäiset ja voi pojat, ne oli kovin onnistuneet sellaiset. Ruokaa ja juomaa riitti, mutta ensi kerralla yritän muistaa tähdentää kaikille, ettei omia juomia tarvita. Ei silloin jos tarkoituksena on tyhjentää miun viinakaappi. Kaikki tuntuivat viihtyvän, ihmiset olivat ihania and I feel so loved. Toinen mun muruista lähetti Espanjasta asti videon mulle, jotta pääsi jotenkin osalliseksi mun päivään. Tuntuu hassulta tietää, että mulla on iso kasa ihmisiä, jotka välittää. 

Pientä kuvaa tarjoilusta. Niin kovin innostuneena en jaksanut keskittyä kuvaamiseen, mutta onneksi edes yhdellä ihmisellä on lisää kuvia. Niitä sitten joskus myöhemmin. 

Yhteisiä juomia tarjolla.

Ihan ite tein. Lohipizzaa ja vegaaninen vaihtoehto.

Bettiinan mustikkamuffinit :3

Yleistä kuvaa tarjoiluista. 

Tuon kannon löytäminen oli todellinen onnenpotku, sillä alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoituksenamme oli olla toisella puolella lätäkköä. Siellä olisi ollut kunnon pöytiä, mutta paikalle saapuessamme tajusimme paikan olevan täynnä pikku lapsia. Jokin sisällämme kertoi, ettemme kehtaa mennä kaikkien viinojen kanssa keskellä lasten juhlaa. Onneksi puistossa on paljon tilaa ja monet vieraista luulivatkin, että paikka oli ennalta ajateltu. 

Kuten muru sanoi videolla, kaikki tulee olemaan täydellistä, älä pelkää.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Okay, one week to go. It still feels unrealistic, but it must be true since I had my farewell party last weekend. There's some pictures from there. I had made three different kinds of salads, two types of pizzas and then everyone brought something extra. Almost everything was gone in the end, even though some of booze was left. 

The party was amazing, the whole day was awesome. It was full of laughter, good vibes and both old and new friends. I might have shed a few tears, but it doesn't matter. The whole night I felt so loved it was unbelievable. Like my girl said, everything is going to be perfect, don't be afraid. 

Kaksi viikkoa lähtöön.

Kahden viikon päästä minun pitäisi istua lentokoneessa kohti Etelä-Koreaa. Viisumi on hankittu, opintolaina haettu ja läksijäisbileet lähenevät. Matkalaukku odottaa vielä kaupassa eikä minulla ole hajuakaan, mitä haluan ottaa mukaan matkalle. Paitsi  tietenkin Poro ja pillerikantinen vihkoni, ne ovat pakkauslistan kärjessä.

Seuraavan kahden viikon aikana minun tulisi järjestää asiat Suomessa niin, että isäni voi myydä asuntoni. Minun pitäisi ehtiä näkemään kaikki ihmiset, olla sosiaalinen, nauttia kesästä ja siivota asuntoni lattiasta kattoon. Onneksi tulevan lauantai läksijäispippalot helpottavat sosiaalista puolta, sillä kutsuin paikalle käytännössä kaikki ystäväni. Ja vähän ylimääräisiä.

Matkakuume ei ole niin kova kuin luulisi, mutta se johtunee siitä, etten ole vielä edes ymmärtänyt lähteväni kahden viikon kuluttua. Ehkä se sitten ensi viikolla valkenee vihdoin.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
In two weeks I'll be heading to South Korea. I have arranged almost everything: I got visa, student loan and my farewell party is in next Saturday. These two weeks will be full of packing, seeing all of my friends and family and hopefully little bit of sun.

Travel fever isn't high yet, but I think I haven't even realized I'm really going in two weeks. Maybe next week I really understand this is actually happening.