Just like HolaHola.

Manila. 

Uusia ihmisiä. Couchsurfing tapaaminen.

 Läkähdyttävä kuumuus. 

Hauskat oppaat. Historiaa. Katulapset. 

Kaatosade sai uuden merkityksen. 

Haiden ja rouskujen kanssa uiskentelua. 

Saudi-arabialainen mies yrittämässä tehdä minusta vaimoa. 

 Erikoisia ruokia. Sekoitus kaikkea. Kuten HolaHola.

Suloiset kissat ja koirat.  Valoshow. Rauniot. 

Jeepney, tricycle, täpötäysi juna. 

Tunne siitä, että Korea on koti. 

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

New people. Couchsurfing meeting - second in my life. 

Exteremely hot. Funny guides. Little history. Cute children. 

Downpour got new meaning. 

Swimming with sharks and stingrays.

Saudi-Arabic guy trying to make me his new wife.

Interesting food. Mixes of everything. Like HolaHola.

Cute cats and dogs. Everywhere. Intramuros.

Jeepneys, tricycles, full trains.

Feeling that Korea is home. 

Beautiful side of Manila.

Tuntuu, että olisi niin paljon kerrottavaa, mutta ei sanoja kuvaillakseen tätä kaikkea. Toivoisin, että minulla olisi miljoona kuvaa, jotka kuvaisivat kaikkea, mitä viime viikon aikana on tapahtunut. Niitä minulla ei kuitenkaan ole, sillä suurimman osan ajasta unohdin kaivaa puhelimen esille ja ikuistaa kauniit hetket kuviksi. 

Haluaisin kertoa, kuinka erilaiselta maailma näyttää. Kuinka pienet hetket tekevät kaikesta niin kaunista. Haluaisin osata selittää, kuinka monesti haluaisin jäädä kotiin, mutta ulos päästyäni päädyn kokemaan mieltä kutkuttavia asioita. Kuinka rankkaa, mutta samaan aikaan niin vapauttavaa, on matkustaa yksin. 

Olin viikonloppuna yksin Filippiineillä. Kestityin Manilaan enkä ymmärrä, miksi joku kehottaisi skippaamaan sen. Minulle Manila näytti vain kauniit puolensa. En osaa vielä käsitellä, mitä koin. Kuvat puhukoot puolestani.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

I want to tell you how different world seems to be. How small moments counts. I would love to know how to explain what I feel, what I experience. How travelling alone is rough, but worth of every second. I have so much to share, but I don't find the words. 

So here are some pictures from Philippines. I stayed in Manila for one weekend. It was beautiful.

Different things in Korea. Part 1

Every country, even every city has their own small things. Things you notice at first, but get used to when you have been there for long. I'm going to list those things and I believe there will be more than one part. So let's go.

1. They photoshop their passport pictures.

It's weird, but true. I went to get my photo for alien registration and ended up having photo like this:

When you compare it to my passport photo from last year, something has changed. My nose has gotten smaller, skin is even lighter and very smooth - which it isn't right now.. My lips look different, I'm still not sure how, but they do. And my eyes! They are wider and rounder. I can still recognize myself, but I heard stories how people won't be able to travel because they don't look anything like their passport. 

My roommate's photos were also manipulated. Skin color was lighter, whole face was slimmer - like they actually changed the face structure. In student ID card they had but some makeup on.. For me this is really crazy, but it seems to be normal here. 

2. You do NOT throw toilet paper in the toilet.

Yea. There are trash cans for toilet paper in every toilet. This isn't the first time I see this, but  I'm starting to question the whole concept of toilet paper if you can't throw it in the toilet. The piping here is quite old, so the toilet might get clogged. It's understandable, but still so weird. 

3. Slim cigarettes are sexy.

Women don't smoke here, so all of the cigarettes are for men, There are many kinds of cigarettes and many of them are slim. They even compare men to slim cigarette, those ads are hilarious. I have seen so many guys smoking slim cigarette, it creeps me out. In Finland only women smoke slims. And usually people thing you are stupid blonde if you do so. So slim cigarettes aren't that sexy in Finland. 

I think I seem very unattractive here, because I keep smoking even if I'm woman. 

4. There is braille almost everywhere.

It's really good thing. Of course we have it also in Finland, but here it seems to be everywhere. I was going up to metro station and the handrail had braille on it! Just before every turn or some change, it's there. I think it's so cool and very helpful. Maybe we get something like that in Finland also.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Erilaisia (ja yleensä outoja) juttuja Koreassa, part 1.

1. Kuvausliikkeet muokkaavat passikuvia.
2. Vessapaperia ei heitetä vessanpönttöön.
3. Slim-tupakat ovat seksikkäitä
4. Sokeainkirjoitusta on lähes kaikkialla.

OMG, he's coming!

Kun lähdin vaihtoon, valmistauduin henkisesti turhautumaan, käymään kierroksilla, masentumaan, kokemaan kaikki mahdollisesti tunteet. Eniten kuitenkin valmistauduin henkisesti olemaan erossa kaikista rakkaistani. Erityisesti Mausta ja Kallesta, olinhan kesän aikana tottunut siihen, että näen molempia lähes päivittäin ja että voin vain kävellä omilla avaimilla sisään. Sen takia neljä kuukautta (Maun tapauksessa 5 kuukautta) erossa on paljon.

Jos olisin valinnut lähteä Euroopan sisälle, tilanne olisi luultavasti toinen. Lennot ovat suhteellisen halpoja Euroopan sisällä, eikä ole mahdottomuus lähteä viikonlopuksi toiseen maahan. Korea on eri asia. Lennot ovat kalliita ja pitkiä, suora lento Finnairilla on yleensä 1000 euroa ja kestää 9 tuntia. Eikä ne kulut siihen lopu. Asuminen pitää kustantaa, sillä koulun majoitukseen ei voi tulla kuin vanhemmat.

Viime viikolla kuulin eräältä vaihtarilta, että hänen poikaystävänsä on tulossa käymään täällä. Ja lentoliput maksoivat vain 400 euroa. Reaktioni oli tietenkin ensimmäisenä laittaa viestiä Maulle ja Kallelle, että lennot on halpoja, jejejee teretulemasta! En ajatellut, että heistä kumpikaan oikeasti tulisi. Toisin kävi.

Photo by Sonja Siikanen

Kalle osti lipun tänne. Hän saapuu juuri sopivasti syntymäpäivilleni marraskuussa. 10 päivää, kaksi viikonloppua - mikä voisi olla täydellisempää. Aivan uskomaton syntymäpäivälahja. Nyt viikko tiedon saamisen jälkeen alan sopeutumaan ajatukseen, että näen hänet reilun kuukauden päästä. Marraskussa pääsen koskemaan häntä, halaamaan ja käpertymään viereen.

Aivan uskomatonta.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
My boyfriend is coming to visit me! On my birthday in November. That is the most incredible birthday gift I could wish while being here. It took me over a week to actually realize he bought the tickets and hostel. He's really coming and little over month I can touch him, hug him, sleep next to him.

It's so unbelievable.

Parisuhdepohdintoja

Juttelin muutaman vaihto-opiskelijapojan kanssa ja pohdiskelivat kovasti, kuinka parisuhde pystyy kestämään vaihdon ajan. Yksi pojista erosi tyttöystävästään vaihdon takia, koska halusi kokea kaiken mahdollisen täällä. Toinen pojista puolestaan oli kovin huolestunut, miten suhteen käy. Jälkimmäinen pojista asui tyttöystävänsä kanssa ja hänen instagraminsa on myös täynnä kuvia tytöstä. Tavallaan kovin suloista, vaikka itse en ole vielä kovin montaa kuvaa ladannut.

Jäin keskustelun jälkeen pohtimaan, minkä ihmeen takia ihmisen tulisi olla sinkku, jotta voi kokea kaiken. Miksi suhde olisi este kokemasta elämää mullistava syksy? En koe jääväni mistään paitsi, vaikka en harrasta seksiä randomeiden kanssa.

Tietenkin vaihto asettaa suhteen koetukselle. Olet erossa kumppanistasi, koet uusia asioita ja kasvat ihmisenä. Tulet takaisin uudenlaisena ihmisenä eikä kumppanisi välttämättä ymmärrä asiaa. Olette molemmat muuttuneet erossa olon aikana, joten teidän tulee tutustua toisiinne uudestaan. Minusta asia tuntuu hyvin yksinkertaiselta, mutta ehkä todellisuus on haastavampaa.

Tulen todennäköisesti ihastumaan vähintään kerran tämän vaihdon aikana, mutta tiedän, ettei se ole vakavaa. Ihastun helposti ihmisiin, viehätyn ja lähennyn. Se on minulle normaalia, joten en osaa olla asiasta huolissani. Ihastukset tulevat ja menevät. Kumppanini tietävät taipumukseni ja he ovat aina ensimmäiset, jotka kuulevat kaikista uusista jutuista. Heidän kanssaan juttelen, kuinka kivalta joku vaikuttaa tai kuinka jonkun katse tuntui keuhkoissa.

Ehkä olen erilainen, suhteeni ovat erilaisia kuin stereotypisesti. Minulla ei kuitenkaan ole tarvetta kahlita kumppania itseeni, sillä se mitä meidän välillämme on, ei vähene tai katoa sen takia, että hänellä olisi jotakin muuta toisen ihmisen kanssa. Ei rakkaus jakamalla lopu, se vain lisääntyy.

Ja tietenkin minua jännittää, miten vaihto vaikuttaa kaikkeen. Turha sitä silti on murehtia etukäteen. Luotan, että me selvitään.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
I talked with some guys about relationships during student exchange. One of them had broken up with his girlfriend because coming here. Other one was really worried what will happen to the relationship.

I don't deny how hard it's to be apart from your loved ones. This autumn will be really hard. I'll experience so much, I'll grow as a person, I'll probably come back so different. So will they, they'll change. But it's not a bad thing. We are always changing. This time it's more challenging, because we are apart. It just means we'll have to get known to each other again.

I believe I can experience as much as the single people. My experience doesn't dependent on how many people I can fuck during my exchange. I'll probably have a crush at least once, but that might happen in Finland also. My partners know how I act, how I feel and they are always the first ones to hear about anything.

Maybe I'm different, maybe I think differently on things. My relationships might not be the most traditional ones, but I'm happy with it. I believe love don't end if you share it, it will only grow. That's why I don't have the need to tide down my loves one.

And yeah, of course I'm a little bit nervous who my exchange will affect on everything. That's something I can't control, so why would I worry about it now. I believe we will survive.

Kuinka Korea kasvattaa. Part 1

Olen ollut täällä pian kolme viikkoa ja minun on jo nyt kohdattava vaihdon rankat puolet. Suomessa olen elänyt oman pienen kuplani sisällä, kerännyt ympärilleni ihmisiä, jotka välittävät, ymmärtävät ja hyväksyvät. Ystäväni eivät välttämättä ole asioista samaa mieltä kanssani, mutta he kuittaavat asian asenteella "olet vähän outo, mutta rakastetaan sua silti". Olen nähnyt vaivaa luodakseni minunlaiseni yhteisön. Yhteisön, jonka jokainen ansaitsee.

Täällä olen kuitenkin tajunnut, että ihmiset eivät olekaan sellaisia kuin minun pumpulini sisällä. Ihmiset eivät välttämättä hyväksy sinua, jos olet erilainen. Ne katsovat sinua vinoon, arvostelevat ja katoavat. Mieleni valtaa muistot ala-asteelta. Tämä on kuin ala-aste uudestaan.

En kuitenkaan jaksaisi alkaa käyttämään samoja vanhoja keinoja kuin ala-asteella. Olen kasvanut hurjasti, olen oppinut arvostamaan itseäni ja ihmisiä ympärilläni. Olen pitkään kokenut, etten tiedä kuka minä olen tai mitä haluan. Olen kuitenkin opetellut hyväksymään sen, sillä ei kukaan tiedä, mitä he tekevät elämässään. Kaikki ovat aivan yhtä hukassa kuin minäkin.

En tietenkään vielä täysin hyväksy asiaa, mutta parempaan suuntaan olen menossa. Täällä ollessani olen ymmärtänyt, että minulla on minuuteni. Minulla on omia piirteitä, tapoja ja asioita, joista en ole valmis luopumaan. Olen outolintu ja kameleontti.

Kannan mukani Poroa, pidän kissankorvia baarissa. Yhtenä päivänä liikun ilman meikkiä, seuraavana punaan huulet ja rajaan silmäni. Istun jalat ristissä ravintoloissa, humallun liian nopeasti makgeollista. Tanssin kaduilla, rakastan kaikkia ja seuraavaksi käperryn omaan petiini päiviksi. Mielestäni olen täysin normaali, mutta täällä useat pitävät outona.

Kyse taitaakin olla siitä, että olen valinnut samankaltaiset ihmiset ympärilleni. Heidän keskellään olen täysin normien mukainen, mutta Koreassa olen irti kontekstista. Olen kaaos, jonka jutuissa ei ole mitään järkeä. Se laittaa kohtaamaan itsensä ja miettimään, mitkä ovat niitä asioita, joista en halua luopua. Kuinka paljon on valmis muuttumaan, jotta sopii porukkaan?

Juuri nyt olen sitä mieltä, että minulla on täysi oikeus olla outo oma itseni, enkä halua tai jaksa alkaa muuttumaan muiden takia. Mikäli en kelpaa tälläisenä muiden seuraan, olen mielummin yksin.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Back in Finland I live in my own bubble. I have gathered amazing people around me, kicked out the idiots and ended up with truly accepting, loving and caring group around me. I have created a soft bubble, where it's okay to be yourself.

Of course it hasn't always be like that and here I have got the reminder of it. People don't always accept you if you are different. They look at you, criticize and leave you out of the gang. This is like elementary school over again. This time I'm not interested to deal with it like I use to do.

I don't know who I am or what do I want to do with my life. I have learnt to accept it - step by step, since I know no one knows what they are doing. Everybody is just as messed up as I am. But here I have realized that I am me. I don't know how to explain it.

I have my own weird habits, features and things I'm not ready to give up. I always carry Poro with me, I use cat ears in the bar. One day I put lipstick on and next day I'm all natural. I cross my legs in the restaurants, get too drunk from makgeolli. I dance in the street, love everyone and I don't come out of my room for days. I think I'm perfectly normal, but here so many people seem to think I'm weird.

Maybe I have surrounded myself with same-minded people. With them I fit in the picture, but in Korea I'm out of context. I'm the chaos without any sense. It makes me confront myself and wonder what are those things I'm not ready to lose. How much am I ready to change to fit in the group?

Right now I think I have full rights to be the weird version of me and I'm not ready to change for others. I rather be alone than be something I'm not.

Grand K-Pop Festival

Grand K-Pop Festival was free concert for foreigners who wanted to experience K-Pop. It was organised by Korean Tourism Organization and it seemed like advertisement for Korea. For me it was okay to listen some advertisement for Korea Grand Sale, since I just wanted to hear some K-Pop.

The line up was kinda impressive - at least I heard so. 

EXID

BTOB

BEAST

Block B

CNBLUE

EXO Chen

SHINee Taemin

Girls' Generation

All of them were good, screaming fans were unbelievable  and the shows incredible.

First E-sport event

Olin suunnitellut meneväni katsomaan League of Legends-pelejä täällä Koreassa ollessani, mutta tajusin viikonloppuna, että kausi on täällä ohi ja seuraavat pelit ovat Euroopassa. Matkasin LoLin luvattuun maahan ja missasin matsit. Lohdutukseksi päätin lähteä katsomaan StarCraftia Joshin kanssa.

En ole ikinä pelannut Starcraftia, en edes katsonut yhtään ottelua. En siis tiennyt lainkaan, mihin olen ryhtynyt. Tapahtuma oli ilmainen, varauksia ei tarvittu ja pääsimme silti aivan eturiviin! Saimme myös englannin kielisen selostuksen, mikä oli positiivinen yllätys. En ymmärtänyt läheskään kaikkea, mitä otteluissa kävi, mutta vielä vähemmän olisin ymmärtänyt ilman selostusta.

Tunnelma paikalla oli huumaava, vaikka kyseessä ei ollut mikään suuri ottelu - ainakin oletan näin. Fanien kannustushuudot olivat hienoja, kunpa olisin itsekin osannut osallistua niihin. Pelit menivät todella tiukille, lopputuloksena KTRolsters voittivat 4-3 SBENUn. Todella nautinnollista katseltavaa.

Ei mulla muuta. Oli todella jees.
Ehkä mä pääsen joku päivä katsomaan myös LoLia.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
I was planning to go see League of Legends games while I'm here in South Korea. But I realized the season is off and the next games are in Europe because the world championships are starting soon. What a pity, last year the worlds were here and now that I'm here.. It's in Europe. The irony.

For my comfort, I decided to go and see StarCraft with Josh. I have never played StarCraft, I have never even saw single game. So I had no idea what was going to happen. The event was free, no need for reservation and we still got seats in the front row! We also got English version of  commentary which was a really nice surprise. I didn't understand everything in the game, but I would have understood even less without commentary.

The atmosphere was stunning, cheering fans awesome and overall absolutely enjoyable event. Maybe some day I can also experience the LoL games. Can't wait.

Hiking to Umyeonsan(우면산)

Photo by Alexsandra Ibañez Cassiopeia

Viime keskiviikkona menetin vaellusneitsyyteni, kun lähdin Seoul Hiking Groupin kanssa parin tunnin vaellukselle Umyeonsan-vuorelle. Vuori sijaitsee keskellä Seoulia ja huipulta näkee yli Gangnamin. Valitsin kyseisen vaelluksen, koska kahden tunnin vaellus noin 300metrin korkeuteen kuulosti sellaisesta, jonka pystyn hallitsemaan. Hankin jopa täysin uudet varusteet vaellusta varten, jotta varmasti selviän.

Reitti lähti Sadangin asemalta, jossa noin 20 hengen porukkamme kokoontui. Nousimme metsän siimekseen, välillä pysähdyimme kuuntelemaan metsän ääniä. Metsässä tuli nopeasti todella pimeää, joten monet (minä mukaan lukien) turvautuivat puhelimiensa valoihin, jotta näki yhtään minne oli astumassa. Portaiden nouseminen oli kaikista vaikein osuus koko matkassa ja niitä reitillä riittikin. Viimeisimmät portaat olivat 266 askelta ja ne taisivat olla yhdet lyhyimmästä. Huomattavasti helpompaa oli nousta ilman portaita.

Selvisin kuitenkin reissusta, vaikka usko meinasi loppua kesken. Vaeltaminen vaikuttaa olevan yksi korealaisten lempiharrastuksista. Vaellusretkiä järjestetään usein, erilaisia reittejä löytyy lähes kaikkialta ja matkalla tuli vastaan useampia korealaisia yksin tai kaksin.

Photo by Warren Kim (our guide)

Näkymät ylhäältä olivat perusnättiä, kaupungin valot ja liikkuvia autoja. Olin kuitenkin mielessäni odottanut jotakin huomattavasti henkeä salpaavampaa, joten en osannut kokea, että se tuska olisi ollut näkymän arvoinen. Liikuntamuotona kuitenkin äärettömän hyvä. Voi olla, että tulevaisuudessakin lähden kiduttamaan itseäni tuollaisille vaelluksille.

Parasta koko reissussa oli temppelin ohi kulkeminen. Se oli henkeäsalpaavan kaunis. Olisin voinut jäädä tuijottamaan sitä pidemmäksikin aikaan. Ryhmä kuitenkin liikkui hyvin nopeasti ja päädyimme upeille vesiuruille. Lahden vesiurut eivät ole mitään verrattuna näihin. Ne olivat lumoavat.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Last Wednesday I lost my hiking virginity when I went hiking with Seoul Hiking Group. The destination was mountain Umyeonsan middle of Seoul. I chose this hike because it was only two hours and about 300 meters high - seems like something a total beginner can handle. 

Our group of about 20 people met up on Sadang station and started hike to the mountain. The route was ascending and descending by turns. Ascending was okay without stairs, but stairs totally killed me. I still managed to survive to the top. I was expecting some breathtaking views, but it was just basic city lights. It was beautiful, but I was more impressed by temple on the way down. Oh, and the water-music show in the Seoul Art Center. So amazing. 

Even tough I wasn't so impressed about the view, hiking seems to be quite easy and good way to get known places around here. It gets you sweaty and that always good. So maybe I'll continue torturing myself and go hiking again.

Kuulumisia.

Eka kouluviikko meni nopeasti ja niin paljon on ehtinyt tapahtumaan. Samaan aikaan on olo, etten ole tehnyt mitään. Tunnit vaikuttavat mielenkiintoisilta ja jopa suhteellisen haastavilta. Osa opettajista puhuu pelkästään englantia, toiset taas opettavat pääasiassa koreaksi ja kääntävät osan englanniksi. Tämän takia teinkin jotain, mitä en ole aikoihin tehnyt Suomessa. Ostin oppikirjoja.

Alkuviikosta hoidin alien registrationin kuntoon, jotta voin myöhemmin sitten matkustella ympäriinsä. Kortin pitäisi saapua muutamien viikkojen sisällä. Samalla sain tietää osoitteeni täällä. Mulla saa lähetellä kaikkia kivoja paketteja, kysäise vain osoitetta!

Kävin myös ensimmäistä kertaa elämässäni vaeltamassa tällä viikolla. Vaelsimme Umyeonsaniin, josta kerron ehkä lisää myöhemmin. Lyhyesti sanottuna näkymät eivät todellakaan olleet kaiken sen vaivan arvoista. Miljoonat rappuset, ihmiset höpöttelemässä ympärillä ja palkintona ainoastaan perusnäkymä kaupungille ylle. Ei se ole sen arvoista. Enemmän minuun vaikutti upeat vesiurut vaelluksen jälkeen. Niissä sitä sentään oli jotakin. 

Olen vihdoin hommannut korealaisen numeronkin, joten netti toimii lähes kaikkialla. Whatsapp toimii entiseen tapaansa vanhasta numerosta, vaikka en ole varma miksi. Kakaotalkista saa myös kiinni nimellä Mirraje. 

Torstaina pääsin vihdoin bileisiin, joista oikeasti pidän. Päädyin klubille, jossa soi EDM. Menin aluksi sinne yksin, mikä osoittautui hyväksi valinnaksi. Yksin on helpompi mennä tanssilattialle ja kadota musiikkiin. Riehuin, pompin ja nautin täysillä siitä yöstä. Dormille palasin aamuseitsemältä onnellisena ja pirteänä, vaikka jaloissa tuntuikin monen tunnin pomppiminen. 

Eilen pääsin ensikosketukseen K-Popin kanssa. Kävin ilmaisessa k-pop konsertissa ja voi että, kyllähän se musiikki vaan iskee. Todennäköisesti Spotifylistat tulee täyttymään k-popista loppuvuoden ajan. Ehkä se on kuitenkin täysin hyväksyttävää.

Kirjoitan myöhemmin jotain syvällisempää. Nyt lähinnä kuulumiset kaikille. Ja hei, postia on kiva saada, lähettäkää ihmeessä! :3

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

One week of school behind. It's not that bad, even though some of the teachers speak more Korean than English. That might be the reason why I actually bought the books, which I never do in Finland. It was really expensive, but maybe I can pass the courses now. 

I have done quite much this week, even though it feels like I haven't done anything. I have done my alien registration, went hiking and got korean number. We hiked to the Umyeonsan and there was view over Gangnam. The view was nice, but definitely not worth of the pain. City view is always the same, no matter where you go.

I have danced until the morning and traveled back to dorms with people going to work. It was the best party so far and I can still feel that I have danced whole night. Yesterday I went to the Grand K-Pop Festival in Seoul Olympic Station and got my first experience about k-pop. Yeah, it's good. 

And I finally found out my address. If you want to sent something, just ask for the address. I really like getting post, so.. Feel free to send some nice packets here! :3