Kuinka paljon mahtuu 10 päivään?

Rentoutumista, sylikkäin makaamista ja kaupassa käymistä. Synttärit - hyvää ruokaa, karaokea, Nintendo Wii ja baari. Rakkaita ihmisiä ympärillä ja yhteisellä taksilla kotiin. Krapula ja kouluhommia.

Trickeye museo, Love museo ja miljoona kuvaa. Kissakahvila. Lammaskahvila. Söpöilyä N Seoul Towerissa, tuliaisten ostamista ja yhteishieronta kovia kokeneille jaloille. Palatsissa ja sen salaisessa puutarhassa seikkailua. Syksystä nauttimista ja väreihin uppoamista. Niin monta kuvaa minusta, että häkellyttää. 

Vihdoinkin Lotteworld - liian pitkät jonot, mutta uskomaton tunnelma. Shoppailua - minulle vaikka Kallelle lähdettiin etsimään. Hyviä ruokapaikkoja, koirakahvila ja syliin kipuavat pehmoiset koirat, joista jokainen tuoksui erilaiselta. Rentouttava päivä jimjilbangissa ja illalla juomaan. Viimeinen päivä rentoutuen ja kainaloon kääriytyen. 

Aivan liian aikainen herätys ja matka lentokentälle. Viimeinen halaus ja kyynelien pidätteleminen kun toinen kävelee turvatarkastukseen sisään. Heihei.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Relaxing and lying next to each other. Birthday - good food, karaoke, Nintendo Wii and bar. Lovely people all around and shared taxi back to home. Hangover and school work.

Trickeye museum, Love museum and million pictures. Cat cafe. Sheep cafe. Being cute in N Seoul Tower, some souvenir shopping and foot massage together. Adventure in palace and its secret garden. Enjoying the autumn and melting into the colors. So many pictures of me - mind-blowing. 

Finally Lotteworld - too long lines, but the atmosphere was amazing. Shopping for me even though we went to look something for Kalle. Many good restaurants, dog cafe and soft dogs climbing into the arms. Relaxing day at jimjilbang and drinking at the evening. Final day spent by cuddling.  

Alarm set too early and travel to airport. Last hug and trying not to cry when he walks through gates. Byebye. 

10 days

Se meni niin nopeasti. Ensin tuntui epätodelliselta enkä meinannut uskoa, että toinen on oikeasti siinä vieressä. Sitten siihen tottui ja pystyi rentoutumaan. Paikasta toiseen juoksemista, toisen läheisyyden ahmimista, kova tarve kokea kaikki mahdollinen. Huomaamatta olikin jo paluuta edeltävä ilta ja todellisuus iski taas vasten kasvoja.

Tämä päivä on mennyt lähinnä nukkuen epätodellisissa fiiliksissä. Oliko hän täällä oikeasti? Olenko vain nähnyt hyvin todentuntuisen unen? Ainakin minulla on kasa kuvia, joten kyllä hän taisi oikeasti olla täällä.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Everything went so fast. First it felt unreal. I couldn't believe he's really here, next to me. Then I got used to it and I could relax. Running from place to place, trying to get everything out of 10 short days, being so close with each other. Suddenly it was the last night and reality hit hard.

I have been sleeping almost all day and everything feels unrealistic. Was he here really? Have I just dreamed everything? At least I have bunch of pictures so I guess he was really here.

Ylihuomenna!

OMG. Kalle tulee ylihuomenna. En vieläkään ymmärrä, että se on oikeasti tulossa. Juuri hetki sitten se vasta osti liput. Toisaalta siitä tuntuu olevan ikuisuus. Aika kulkee hyvin omituisesti täällä, enkä oikein osaa päättää meneekö kaikki nopeasti vai hitaasti.

Tuntuu epätodelliselta, että saan poikaystäväni tänne 10 päiväksi, vielä juuri synttäreilleni! Pääsen vihdoin tekemään kaikki ällösöpöt parisuhdejutut, joita Seoul on täynnä. Me ei normaalisti söpöillä julkisesti paljoakaan, mutta täällä se on niin normaalia, että pitäähän siitä ottaa kaikki mahdollinen irti.

Mauw. Ihan pian.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

OMG. Kalle is coming day after tomorrow! It still feels so unbelievable. He's actually coming. Feels like he bought tickets yesterday, but in the other hand - it feels like forever.

I can be with my boyfriend for 10 days and my birthday happens to be on that time also. I can finally do all those super-overly-cute-couple things! Seoul is paradise for couples and it feels so good to be part of it for 10 days. Usually we don't show that much affection in public, but here it's normal so I want to make  everything out of it.

Mauw. Soon.

Olen kaivannut.

Olen kaivannut kotia. 

Kallen sänkyä, Marsan parveketta.

Tavaroita kolmessa eri osoitteessa ja aina väärässä paikassa.

Olen ikävöinyt mahdollisuutta kävellä kodista kotiin. 

Sitä, että joku tekee ruokaa. Mahdollisuutta tehdä itse ruokaa.

Yökävelyjä käsi kädessä, nukahtamista kun toinen pelaa. 

Toisen kosketusta, kun käpertyy vihdoin nukkumaan. 

Sitä, että toinen silittää hiuksia.

Olen ikävöinyt sitä täydellistä elämää, josta irtauduin tänne tullessani. 

Kai se on aivan normaalia.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

I have missed home.

Kalle's bed, Marsa's balcony. 

Things in three different addresses 

- and always in the wrong place. 

I have missed the opportunity to walk from home to home.

Missed that someone prepares food. 

The opportunity to do the cooking myself.

Night-time walks hand in hand, 

falling asleep while other one is playing.

One's touch when it is time to curl up into the bed.

When one pats your hair.

I have missed that perfect life I left behind.

I guess it's normal.

OMG, he's coming!

Kun lähdin vaihtoon, valmistauduin henkisesti turhautumaan, käymään kierroksilla, masentumaan, kokemaan kaikki mahdollisesti tunteet. Eniten kuitenkin valmistauduin henkisesti olemaan erossa kaikista rakkaistani. Erityisesti Mausta ja Kallesta, olinhan kesän aikana tottunut siihen, että näen molempia lähes päivittäin ja että voin vain kävellä omilla avaimilla sisään. Sen takia neljä kuukautta (Maun tapauksessa 5 kuukautta) erossa on paljon.

Jos olisin valinnut lähteä Euroopan sisälle, tilanne olisi luultavasti toinen. Lennot ovat suhteellisen halpoja Euroopan sisällä, eikä ole mahdottomuus lähteä viikonlopuksi toiseen maahan. Korea on eri asia. Lennot ovat kalliita ja pitkiä, suora lento Finnairilla on yleensä 1000 euroa ja kestää 9 tuntia. Eikä ne kulut siihen lopu. Asuminen pitää kustantaa, sillä koulun majoitukseen ei voi tulla kuin vanhemmat.

Viime viikolla kuulin eräältä vaihtarilta, että hänen poikaystävänsä on tulossa käymään täällä. Ja lentoliput maksoivat vain 400 euroa. Reaktioni oli tietenkin ensimmäisenä laittaa viestiä Maulle ja Kallelle, että lennot on halpoja, jejejee teretulemasta! En ajatellut, että heistä kumpikaan oikeasti tulisi. Toisin kävi.

Photo by Sonja Siikanen

Kalle osti lipun tänne. Hän saapuu juuri sopivasti syntymäpäivilleni marraskuussa. 10 päivää, kaksi viikonloppua - mikä voisi olla täydellisempää. Aivan uskomaton syntymäpäivälahja. Nyt viikko tiedon saamisen jälkeen alan sopeutumaan ajatukseen, että näen hänet reilun kuukauden päästä. Marraskussa pääsen koskemaan häntä, halaamaan ja käpertymään viereen.

Aivan uskomatonta.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
My boyfriend is coming to visit me! On my birthday in November. That is the most incredible birthday gift I could wish while being here. It took me over a week to actually realize he bought the tickets and hostel. He's really coming and little over month I can touch him, hug him, sleep next to him.

It's so unbelievable.

Parisuhdepohdintoja

Juttelin muutaman vaihto-opiskelijapojan kanssa ja pohdiskelivat kovasti, kuinka parisuhde pystyy kestämään vaihdon ajan. Yksi pojista erosi tyttöystävästään vaihdon takia, koska halusi kokea kaiken mahdollisen täällä. Toinen pojista puolestaan oli kovin huolestunut, miten suhteen käy. Jälkimmäinen pojista asui tyttöystävänsä kanssa ja hänen instagraminsa on myös täynnä kuvia tytöstä. Tavallaan kovin suloista, vaikka itse en ole vielä kovin montaa kuvaa ladannut.

Jäin keskustelun jälkeen pohtimaan, minkä ihmeen takia ihmisen tulisi olla sinkku, jotta voi kokea kaiken. Miksi suhde olisi este kokemasta elämää mullistava syksy? En koe jääväni mistään paitsi, vaikka en harrasta seksiä randomeiden kanssa.

Tietenkin vaihto asettaa suhteen koetukselle. Olet erossa kumppanistasi, koet uusia asioita ja kasvat ihmisenä. Tulet takaisin uudenlaisena ihmisenä eikä kumppanisi välttämättä ymmärrä asiaa. Olette molemmat muuttuneet erossa olon aikana, joten teidän tulee tutustua toisiinne uudestaan. Minusta asia tuntuu hyvin yksinkertaiselta, mutta ehkä todellisuus on haastavampaa.

Tulen todennäköisesti ihastumaan vähintään kerran tämän vaihdon aikana, mutta tiedän, ettei se ole vakavaa. Ihastun helposti ihmisiin, viehätyn ja lähennyn. Se on minulle normaalia, joten en osaa olla asiasta huolissani. Ihastukset tulevat ja menevät. Kumppanini tietävät taipumukseni ja he ovat aina ensimmäiset, jotka kuulevat kaikista uusista jutuista. Heidän kanssaan juttelen, kuinka kivalta joku vaikuttaa tai kuinka jonkun katse tuntui keuhkoissa.

Ehkä olen erilainen, suhteeni ovat erilaisia kuin stereotypisesti. Minulla ei kuitenkaan ole tarvetta kahlita kumppania itseeni, sillä se mitä meidän välillämme on, ei vähene tai katoa sen takia, että hänellä olisi jotakin muuta toisen ihmisen kanssa. Ei rakkaus jakamalla lopu, se vain lisääntyy.

Ja tietenkin minua jännittää, miten vaihto vaikuttaa kaikkeen. Turha sitä silti on murehtia etukäteen. Luotan, että me selvitään.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
I talked with some guys about relationships during student exchange. One of them had broken up with his girlfriend because coming here. Other one was really worried what will happen to the relationship.

I don't deny how hard it's to be apart from your loved ones. This autumn will be really hard. I'll experience so much, I'll grow as a person, I'll probably come back so different. So will they, they'll change. But it's not a bad thing. We are always changing. This time it's more challenging, because we are apart. It just means we'll have to get known to each other again.

I believe I can experience as much as the single people. My experience doesn't dependent on how many people I can fuck during my exchange. I'll probably have a crush at least once, but that might happen in Finland also. My partners know how I act, how I feel and they are always the first ones to hear about anything.

Maybe I'm different, maybe I think differently on things. My relationships might not be the most traditional ones, but I'm happy with it. I believe love don't end if you share it, it will only grow. That's why I don't have the need to tide down my loves one.

And yeah, of course I'm a little bit nervous who my exchange will affect on everything. That's something I can't control, so why would I worry about it now. I believe we will survive.