Different things by Kalle, part 1

I have been here over three months and when Kalle came here, I realized I have adapted here. I have gotten use to the spicy food, weird toilets don't surprise me anymore and I have become blind to those little different things. So what I learnt during the time Kalle was here..

1. Number four doesn't exist in the elevator.
At least some of them. It was kinda weird to see only F instead of 4.

2. The quality of the air is really bad.
Kalle happened to be here when you couldn't see the sky because toxic. It was hard to breath and well, everything seemed grey.

3. The metro system here is absolute amazing.
Korean metro is easy, simple and on time. It's the easiest, cheapest and usually fastest way to go around.

4. You hardly see someone smoking when they walk.
And if you do - they are usually foreign people, Actually I noticed the same thing, but I knew it before hand because my friend told me before coming here.

5. Streets are extremely clean.
Even though there aren't any trashcans, streets are clean. Why? Because apparently they pay for old people for cleaning them. Just wow.

15 days.

Takana 103 päivää ja 15 päivää enää jäljellä. Sitten seikkailuni täällä on ohi. Tuntuu oudolta tajuta, että paluu on niin lähellä. Vastahan minä sinkoilin paikasta toiseen etsien tavaroita, yritin kuumeisesti saada kämpän siivottua ja kaikki laitettua kuntoon. Vastahan minä pidin lentokenttätreffit Kallen kanssa ja hyppäsin seikkailuun.

Photo by Kaelan Abernathey

Nyt minulla on enää 15 päivää jäljellä. Enkä osaa päättää, miltä se tuntuu. Aika loppuu kesken, tuntuu etten ole ehtinyt kokemaan kaikkea, jonka olisin halunnut. Haluaisin vielä seikkailla, elää unelmaani. Haluaisin hukkua kaikkiin kauniisiin väreihin, mutta värit ovat loppuneet täällä. Nyt on vain harmaata tai valkoista. 

Toisaalta en haluaisi mitään muuta kuin mennä kotiin. En edes tiedä, missä on mun koti. Mulla oli kolme kotia ennen kuin lähdin tänne, mutta nyt palaan tilanteeseen, jossa en tiedä, mikä on koti. Yksi asunto on irtisanottu. Yhdessä on randomisti tavaroita. Yhdessä asuu sentään yhä rakkauspakkaus, mutta miten minä tulen sinne enää sopimaan tämän vaihdon jälkeen.

15 päivää ja Korea on koettu. Ainakin tältä osalta. Se, minne nokka suuntaa sitten, on vielä mysteeri.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

103 days behind and 15 days left. My adventure here

is soon over. It feels weird to realize how close the end is. Just yesterday I flung from one place to another searching for stuff, trying desperately to clean my house and get everything prepared. Just yesterday I was on a date with Kalle at the airport and hopped into an adventure.

Now I have only 15 days left. And I'm not sure what to think or feel. Time is running out and I haven't done everything I wanted to do. I would love to venture little bit more, live my dream. I would love to jump into the beautiful colors, but colors have run out here. Now it's only grey or white. 

In other hand I wouldn't want anything else than go home. I don't even know where is my home. I had three homes before I came here but I'll come back to the situation where I don't know what is home. One apartment is gone. One is full of random stuff. Luckily at least one place has something common, but how will I fit in there after this time.

15 days and Korea is gone. At least for now. Where I go after it, it's still a mystery. 

Different things in Korea Part 3

And here we go again. See Part 1 and Part 2. 

9. There are trash bins nowhere.
Seriously. This is my daily battle. It is extremely hard to find a place for your trash. Usually you have to carry your trash with you almost one hour before seeing a trash bin.

10. How cuddly every fucking couple is.
Well.. What can I say? As you saw the pictures of me and Kalle when he was here.. We were acting like normal couple - or maybe little less cuter than some of the couples. Seoul is truly a place for couples.

11. It is okay to smoke in clubs.
This might be normal in many countries, but as a Finnish 24 years old girl - it's so weird. I have never lived the time when people could smoke inside of bars or clubs. That's why it's so shocking to see people lighting their cigarettes in club.

I still prefer going out..

12. There are cliched "now hiring" posters in the windows of stores.
I was totally surprised because of this! I have seen these in movies and maybe in Spain, but never thought I could see it here. They are usually looking for people who can speak both Korean and English.

Kuinka paljon mahtuu 10 päivään?

Rentoutumista, sylikkäin makaamista ja kaupassa käymistä. Synttärit - hyvää ruokaa, karaokea, Nintendo Wii ja baari. Rakkaita ihmisiä ympärillä ja yhteisellä taksilla kotiin. Krapula ja kouluhommia.

Trickeye museo, Love museo ja miljoona kuvaa. Kissakahvila. Lammaskahvila. Söpöilyä N Seoul Towerissa, tuliaisten ostamista ja yhteishieronta kovia kokeneille jaloille. Palatsissa ja sen salaisessa puutarhassa seikkailua. Syksystä nauttimista ja väreihin uppoamista. Niin monta kuvaa minusta, että häkellyttää. 

Vihdoinkin Lotteworld - liian pitkät jonot, mutta uskomaton tunnelma. Shoppailua - minulle vaikka Kallelle lähdettiin etsimään. Hyviä ruokapaikkoja, koirakahvila ja syliin kipuavat pehmoiset koirat, joista jokainen tuoksui erilaiselta. Rentouttava päivä jimjilbangissa ja illalla juomaan. Viimeinen päivä rentoutuen ja kainaloon kääriytyen. 

Aivan liian aikainen herätys ja matka lentokentälle. Viimeinen halaus ja kyynelien pidätteleminen kun toinen kävelee turvatarkastukseen sisään. Heihei.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Relaxing and lying next to each other. Birthday - good food, karaoke, Nintendo Wii and bar. Lovely people all around and shared taxi back to home. Hangover and school work.

Trickeye museum, Love museum and million pictures. Cat cafe. Sheep cafe. Being cute in N Seoul Tower, some souvenir shopping and foot massage together. Adventure in palace and its secret garden. Enjoying the autumn and melting into the colors. So many pictures of me - mind-blowing. 

Finally Lotteworld - too long lines, but the atmosphere was amazing. Shopping for me even though we went to look something for Kalle. Many good restaurants, dog cafe and soft dogs climbing into the arms. Relaxing day at jimjilbang and drinking at the evening. Final day spent by cuddling.  

Alarm set too early and travel to airport. Last hug and trying not to cry when he walks through gates. Byebye. 

10 days

Se meni niin nopeasti. Ensin tuntui epätodelliselta enkä meinannut uskoa, että toinen on oikeasti siinä vieressä. Sitten siihen tottui ja pystyi rentoutumaan. Paikasta toiseen juoksemista, toisen läheisyyden ahmimista, kova tarve kokea kaikki mahdollinen. Huomaamatta olikin jo paluuta edeltävä ilta ja todellisuus iski taas vasten kasvoja.

Tämä päivä on mennyt lähinnä nukkuen epätodellisissa fiiliksissä. Oliko hän täällä oikeasti? Olenko vain nähnyt hyvin todentuntuisen unen? Ainakin minulla on kasa kuvia, joten kyllä hän taisi oikeasti olla täällä.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Everything went so fast. First it felt unreal. I couldn't believe he's really here, next to me. Then I got used to it and I could relax. Running from place to place, trying to get everything out of 10 short days, being so close with each other. Suddenly it was the last night and reality hit hard.

I have been sleeping almost all day and everything feels unrealistic. Was he here really? Have I just dreamed everything? At least I have bunch of pictures so I guess he was really here.

Busan - the city of sea.

Pari viikkoa sitten päätimme lähteä muutaman vaihtarin kanssa kohti etelää ja suuntasimme Busaniin. Busan on Korean toiseksi suurin kaupunki ja minulle ravitsemuksellisesti todellinen taivas. Satamakaupunkina Busan on tietenkin täynnä erilaisia kalaruokia ja -ravintoloita. Viikonlopun aikana en ehtinyt kovinkaan monessa paikkassa käymään, mutta pelkästään tieto siitä, että voin valita lähes minkä paikan tahansa, tuntui uskomattomalta.

Katselimme myrkyävää merta, uitimme jalkoja ja kirosin, etten laittanut bikineitä päälle. Ruokimme lokkeja laivan kannella ja katselin, kuinka eräs poika ei uskaltanut pitää ruokaa ylhäällä tarpeeksi pitkään. Ruuat vain lentelivät pitkin kantta. 

Kävimme legokylässä. Olin niin ylpeä meistä, kun selvisimme oikeaan bussiin ongelmitta - useammankin kerran. Ruokapaikan valintakin oli helppoa, en edes muista, milloin viimeksi olisin löytänyt toisten ihmisten kanssa ruokapaikan ongelmitta. Jotenkin näiden tyttöjen kanssa kaikki onnistui.

Katselin lumoutuneena ilotulituksia. En vieläkään ole ymmärtänyt, kuinka paljon korealaiset rakastavat ampua rahaa taivaalle. Toisaalta ovathan ne upeita, niitä katsellessä katoaa toiseen maailmaan. Ilotulituksilta valuimme nauttimaan lisää meren tyrskyistä ja päädyimme katselemaan taikuriesitystä. Voisihan sen illan huonomminkin viettää.

Tutustuimme suosittuun temppeliin, sen piti olla kuulemma yksi kauneimmista. Minulle se näyttäytyi lähinnä turistirysänä. Temppeli oli menettänyt kaiken arvokkuutensa, eikä siellä tullut sitä tuttua kunnioituksen ja rauhan tunnetta kuin muissa temppeleissä. Oli kuitenkin kiva nähdä paikka, vaikka se ei vastannutkaan kuvitelmia.

Kokonaisuudessaa Busan oli kaunis. Jos minulla olisi tarpeeksi aikaa, menisin uudestaan sinne. Tällä kertaa vähän pidemmäksi aikaa.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Few weeks ago we went to Busan which is second biggest city in Korea. It's located south-east coast and well, it's my heaven. At least for food. The city is full of fish foods and restaurants. It was so nice to be able to pick almost any restaurant - and there's always something for me to eat!

We watched how restless sea was, felt the warm sea water in our toes and I was regretting not to put my bikinis on. We fed the seagulls, went to the legotown. I was so proud of us when we managed to get right bus more than once. Picking up the restaurant surprisingly easy, I can't remember the last time I found place to eat so easily with someone else. Somehow everything feels easy with these girls.

 I still don't understand how much korean people love fireworks. I was enchanted by it, it always takes me to the another world. After fireworks we ended up watching some show at the beach and only thing I could think was well, this is one of the nicest ways to spend evening.. 

We went to the one of the most popular temples in Busan. It was supposed to be really beautiful, but for me it was just too touristy. The temple had lost all its glory and I didn't feel the same peace and respect I usually get in the temples. It was still nice to go there even though it wasn't anything I thought it would be.

After all, Busan was really beautiful. I would go back there if I had time.

Ylihuomenna!

OMG. Kalle tulee ylihuomenna. En vieläkään ymmärrä, että se on oikeasti tulossa. Juuri hetki sitten se vasta osti liput. Toisaalta siitä tuntuu olevan ikuisuus. Aika kulkee hyvin omituisesti täällä, enkä oikein osaa päättää meneekö kaikki nopeasti vai hitaasti.

Tuntuu epätodelliselta, että saan poikaystäväni tänne 10 päiväksi, vielä juuri synttäreilleni! Pääsen vihdoin tekemään kaikki ällösöpöt parisuhdejutut, joita Seoul on täynnä. Me ei normaalisti söpöillä julkisesti paljoakaan, mutta täällä se on niin normaalia, että pitäähän siitä ottaa kaikki mahdollinen irti.

Mauw. Ihan pian.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

OMG. Kalle is coming day after tomorrow! It still feels so unbelievable. He's actually coming. Feels like he bought tickets yesterday, but in the other hand - it feels like forever.

I can be with my boyfriend for 10 days and my birthday happens to be on that time also. I can finally do all those super-overly-cute-couple things! Seoul is paradise for couples and it feels so good to be part of it for 10 days. Usually we don't show that much affection in public, but here it's normal so I want to make  everything out of it.

Mauw. Soon.

Kuinka Korea kasvattaa. Part2

Kolmasosa reissusta mennyt ja nyt alkaa jo pelottamaan, että kaikki loppuu liian aikaisin. Ikävä ihmisiä Suomessa on kova, mutta tiedän tämän matkan olevan minulle hyväksi. Tämä matka on yksi suuri tutkimusmatka minuuteni.

Jokainen, joka tuntee minut, tietää, että olen viimeiset vuodet kamppaillut opiskelumotivaation kanssa ja pahasti. Kun neljä vuotta sitten sain hyväksymiskirjeen Laurean sosionomi-linjalle, ensimmäinen reaktioni oli eieieieii, en halua, en halua alkaa opiskelemaan. en ole vielä valmis. Lykkäsin opintojen aloittamista kahdella vuodella ja sen jälkeen päätin olla ottamatta opiskelupaikkaa vastaan. Ne kaksi vuotta olivat todella antoisat.

Hain kuitenkin Lahden ammattikorkeaan opiskelemaan tietotekniikkaa. Pienien mutkien kautta päädyin kouluun sisälle ja fiilikseni oli yhä edelleen saman suuntainen. Ei minua kiinnosta opiskella, mutta koen yhteiskunnan vaativan tutkinnon. Olen syvällä normien määräämässä maailmassa enkä osaa hypätä sieltä pois, vaikka tiedän, että pitäisi.

Olen yrittänyt etsiä syytä, miksi opiskella. Miksi jatkaa itsensä kiduttamista, varsinkin jos ei tulevaisuudessa suunnittele työskentelevänsä opiskelemallaan alalla? Jostain syystä olen silti vaivalloisesti ryöminyt nämä kaksi vuotta eteenpäin ja vasta viime keväänä sain ensimmäiset hylättyni.

Yksi syy vaihtoon lähtemiseen oli motivaation etsiminen. Ajattelin, että tämä vaihto jollakin tavalla näyttäisi, mitä haluan tehdä tulevaisuudessa. Vaikka sisimmässäni tiedän, että maailma on potkinut minua oikeaan suuntaan jo pitkän aikaa. En vain ole uskaltanut ottaa ensimmäistä askelta, hypätä tuntemattomaan.

Keväällä olin innovaatioviikolla Alankomaissa ja se sai kipinän syttymään sisälläni - pitkästä aikaa jotakin, joka oikeasti tuntui mielekkäältä. Huomaan hakeutuvani helposti liiketalouden pariin, täälläkin paras kurssi on International Marketing. Opin parhaiten projekteissa ja jos voisin, toteuttaisin kaikki mahdolliset opinnot projekteina. Sellaista koulutusta ei kuitenkaan ole olemassa Suomessa - tai niin minä luulin.

Eräs suomalainen poika kertoi Proakatemiasta. En ollut ikinä ennen kuullut moisesta, mutta voitte kuvitella ilmeeni, kun tajusin mistä on kyse. Kuvauksen perusteella Proakatemia olisi juuri minun paikkani, jos aion opiskella. Nyt pohdinkin, onko motivaation puutteessa kyse väärästä alasta vai puhtaasti siitä, etten koe opiskelua tarpeelliseksi. Onneksi minulla on vielä kolme kuukautta aikaa.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

One third of this trip is gone and I'm already starting fear this ends too soon. I miss people back home, but I know this exchange is good for me. It is one big exploration into myself.

Everyone knows how badly I have fought with motivation and how mixed feelings I have towards studying. When I got accepted to Laurea four years ago, I almost started crying. Not because I was so happy, I was so devastated. I didn't want to start studying. I ended up skipping first two years and just work and travel. Those two years were absolutely amazing.

I never went studying in Laurea. I ended up in Lahti University of Applied Sciences two years ago. My feelings about studying hasn't change a bit. I'm not interested about studying, but I have this weird way of thinking. Somehow I have a feeling that I need to get a degree. It doesn't matter what kind of degree, I just need to get it because it's right thing to do.

I'm trying to find a reason why study. Why should I keep torturing myself, especially if I'm not planning to work in my study field? One reason to study has been student union. I tie myself to unions so I can't drop out middle of the year. I have suffered these two years and last spring I finally failed my first courses.

I wanted to go exchange to find motivation. I though this 4 moths would somehow show me what do I want to do in my life. In my heart I know the world has been pushing me in the right direction for a long time. I haven't been brave enough to take the first step, jump in unknown.

Last spring I took part of innovation week in Netherlands. It blew my mind, I had forgotten how inspiration feels. How it feels to do something that feels good. It is weird to realize how much I enjoy business courses, I tend to take all of the available courses. I have also noticed I learn by doing projects. If I could, I would take only projects. That kind of school doesn't exist in Finland - or at least I thought so.

One Finnish guy told me about Proakatemia. I have never heard of it, but you can imagine my face when I realized what it is. Proakatemia seems to be the place for me - if I'm going to study. Right now I'm trying to figure out if the problem is wrong study field or studying doesn't seem to be profitable. Luckily, I still have three months.

Olen kaivannut.

Olen kaivannut kotia. 

Kallen sänkyä, Marsan parveketta.

Tavaroita kolmessa eri osoitteessa ja aina väärässä paikassa.

Olen ikävöinyt mahdollisuutta kävellä kodista kotiin. 

Sitä, että joku tekee ruokaa. Mahdollisuutta tehdä itse ruokaa.

Yökävelyjä käsi kädessä, nukahtamista kun toinen pelaa. 

Toisen kosketusta, kun käpertyy vihdoin nukkumaan. 

Sitä, että toinen silittää hiuksia.

Olen ikävöinyt sitä täydellistä elämää, josta irtauduin tänne tullessani. 

Kai se on aivan normaalia.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

I have missed home.

Kalle's bed, Marsa's balcony. 

Things in three different addresses 

- and always in the wrong place. 

I have missed the opportunity to walk from home to home.

Missed that someone prepares food. 

The opportunity to do the cooking myself.

Night-time walks hand in hand, 

falling asleep while other one is playing.

One's touch when it is time to curl up into the bed.

When one pats your hair.

I have missed that perfect life I left behind.

I guess it's normal.

Floating lantern festival and Oktoberfest

Photo by Laine Kaleja

Viime viikonloppu oli upea ja tapahtumarikas. Jimjibang, hirveästi kävelyä upeiden lyhtyjen keskellä ja uskomaton ilotulitus. Katoava ryhmänjäsen, joka maagisesti aina löysi meidät. Oman lyhdyn tekeminen ja toiveiden laskeminen jokeen. Pysähtynyt huvipuisto, nukkumista bussissa.

Photo by Laine Kaleja

Oktoberfest Korean tyyliin, viiniä ja juomapelejä. Tanssimista, hattaraa ja pitkät vessajonot. Aamu-uinti, suu täynnä suolavettä ja hiukset pörröllään. Söpöt koirat motellin pihalla. Aamupalaksi leipää, hedelmiä ja muffineita. Melontaa meressä, vähän lisää uimista ja lähtiessä kaikki vaatteet läpimärkinä.

Photo by Laine Kaleja

Photo by Laine Kaleja

Uusia ystäviä, avautumisia ja liikaa energiaa. Olin aivan unohtanut, miltä tuntuu, kun ei väsytä. Tämä elämä on ihanaa.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Last weekend was so amazing. Jimjibang, magnificent lanterns and unbelievable fireworks. Big group and always someone missing. Making my own lantern and releasing my dreams. Sleeping in the bus, creepy amusement park.

Oktoberfest in Korean style, wine and drinking games. Dancing, cotton candy and long lines to bathroom. Morning swim, cute dogs in the motel. Bread, fruits and muffins for breakfast. Sea kayaking, little bit more swimming and wet clothes when going home.

New friends, getting close to each other and too much energy. I had forgotten how it feels when you are not tired. This life is awesome.