Cute cafes.

Yritän nähdä ja kokea kaiken mahdollisen. Kun kokee lyhyessä ajassa paljon, osa jää väistämättä käsittelemättä ja katoaa alitajuntaan. Osasta jää vain kauniit muistot, jotka sekoittuvat toisiinsa. Jos en kirjoita fiiliksiä ylös, unohdan helposti, mitä oikeasti tunsin.

Tajusin, etten ole kirjoittanut sanaakaan kissakahvilasta. Tai lammaskahvilasta. Tai temppelistä keskellä Seoulin keskustaa. Tai museoista. Minulla ei ole ollut aikaa saati energiaa pysähtyä tarpeeksi pitkäksi aikaa tietokoneelle, jotta olisin saanut mitään järkevää ulos. 

Pieni yhteenveto kahviloista tiedossa siis.

Koreassa on paljon erilaisia teemakahviloita. Kissakahviloita on monia ympäriinsä ja toistaiseksi olen käynyt vasta yhdessä. Kävin tutustumassa Cat Attic Cat Cafe'en Gangnamissa. Kahvila oli suhteellisen vaikea löytää, mutta pienen kiertelyn jälkeen selvisin perille. 

Kahvila oli täynnä kissoja ja säännöt hyvin selvät - mitään, mikä voisi stressata kissaa, ei saa tehdä. Kissoilla on myös oma alueensa, jonne he voivat mennä, mikäli haluat omaa rauhaa. Jokainen kisuista näytti onnelliselta ja hyvin hoidetulta. Olin haljeta onnesta, kun yksi kissoista tuli syliini. Sisäänpääsy maksoi 8000wonia (~6 euroa) sisältäen yhden juoman. Minusta se oli pieni hinta siitä, että saat viettää vaikka koko päivän kissojen kanssa leikkien. Tai nukkuen. Tai lukien. Mitä ikinä haluatkaan tehdä. 

Hieman erikoisempi tuttavuus oli Thanks Nature Cafe lammaskahvila Hongdaessa. Kahvilan pihalla on kaksi lammasta, joita pääsee silittämään ja ruokkimaan. Sinun pitää kuitenkin tilata jotain kahvilasta, jotta olet sallittu leikkimään lampaiden kanssa, vaikka ei kukaan sitä varsinaisesti vahdi. Tuen kuitenkin mieluusti kahvilaa, joka pitää huolta eläimistään. Lampaiden ja hoitajan välillä on selkeästi todella erityinen suhde ja uskon lampaiden viihtyvän kahvilalla. 

Kissa- ja lammaskahviloiden lisäksi Koreassa on myös koirakahviloita, fish spa-kahvila ja kahviloita, joissa on sekä koiria että kissoja. En kuitenkaan ole niissä ehtinyt vielä käymään. Takaan, että saatte kuulla niistä, kunhan selviän sinne asti.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Small overview of cute cafes here in Seoul. 

I visited Cat Attic Cat Cafe in Gangnam. It was kinda tricky to find but after 15 minutes of circling around the house I found my way inside. Cats seemed happy, unstressed and well-kept, they had many hiding places, cat trees, toys and food. The entrance fee was 8000wons (about 6 euros) including one drink. I think it's not much for spending whole day with cats. You can play with them, pet them. You can study, sleep, read or anything in the cafe and it's totally up to you how long you are staying. The basic rule is do not do anything that could stress the cats. 

A little weirder experience was Thanks Nature Cafe in Hongdae. It is the only sheep cafe in Seoul. They have two adorable sheep in front of the cafe. You can pet them, feed them and play with them if you are customer of the cafe. Sheep and their caretaker seem to have amazing bond and sheep seem to be happy. 

There are many other kinds of cafes in Korea, but I haven't have time to visit them yet. I'll visit dog cafe and fish spa cafe - at least. I promise you will hear about them as soon as I have been there. 

Just like HolaHola.

Manila. 

Uusia ihmisiä. Couchsurfing tapaaminen.

 Läkähdyttävä kuumuus. 

Hauskat oppaat. Historiaa. Katulapset. 

Kaatosade sai uuden merkityksen. 

Haiden ja rouskujen kanssa uiskentelua. 

Saudi-arabialainen mies yrittämässä tehdä minusta vaimoa. 

 Erikoisia ruokia. Sekoitus kaikkea. Kuten HolaHola.

Suloiset kissat ja koirat.  Valoshow. Rauniot. 

Jeepney, tricycle, täpötäysi juna. 

Tunne siitä, että Korea on koti. 

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

New people. Couchsurfing meeting - second in my life. 

Exteremely hot. Funny guides. Little history. Cute children. 

Downpour got new meaning. 

Swimming with sharks and stingrays.

Saudi-Arabic guy trying to make me his new wife.

Interesting food. Mixes of everything. Like HolaHola.

Cute cats and dogs. Everywhere. Intramuros.

Jeepneys, tricycles, full trains.

Feeling that Korea is home. 

Beautiful side of Manila.

Tuntuu, että olisi niin paljon kerrottavaa, mutta ei sanoja kuvaillakseen tätä kaikkea. Toivoisin, että minulla olisi miljoona kuvaa, jotka kuvaisivat kaikkea, mitä viime viikon aikana on tapahtunut. Niitä minulla ei kuitenkaan ole, sillä suurimman osan ajasta unohdin kaivaa puhelimen esille ja ikuistaa kauniit hetket kuviksi. 

Haluaisin kertoa, kuinka erilaiselta maailma näyttää. Kuinka pienet hetket tekevät kaikesta niin kaunista. Haluaisin osata selittää, kuinka monesti haluaisin jäädä kotiin, mutta ulos päästyäni päädyn kokemaan mieltä kutkuttavia asioita. Kuinka rankkaa, mutta samaan aikaan niin vapauttavaa, on matkustaa yksin. 

Olin viikonloppuna yksin Filippiineillä. Kestityin Manilaan enkä ymmärrä, miksi joku kehottaisi skippaamaan sen. Minulle Manila näytti vain kauniit puolensa. En osaa vielä käsitellä, mitä koin. Kuvat puhukoot puolestani.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

I want to tell you how different world seems to be. How small moments counts. I would love to know how to explain what I feel, what I experience. How travelling alone is rough, but worth of every second. I have so much to share, but I don't find the words. 

So here are some pictures from Philippines. I stayed in Manila for one weekend. It was beautiful.

Kuinka Korea kasvattaa. Part 1

Olen ollut täällä pian kolme viikkoa ja minun on jo nyt kohdattava vaihdon rankat puolet. Suomessa olen elänyt oman pienen kuplani sisällä, kerännyt ympärilleni ihmisiä, jotka välittävät, ymmärtävät ja hyväksyvät. Ystäväni eivät välttämättä ole asioista samaa mieltä kanssani, mutta he kuittaavat asian asenteella "olet vähän outo, mutta rakastetaan sua silti". Olen nähnyt vaivaa luodakseni minunlaiseni yhteisön. Yhteisön, jonka jokainen ansaitsee.

Täällä olen kuitenkin tajunnut, että ihmiset eivät olekaan sellaisia kuin minun pumpulini sisällä. Ihmiset eivät välttämättä hyväksy sinua, jos olet erilainen. Ne katsovat sinua vinoon, arvostelevat ja katoavat. Mieleni valtaa muistot ala-asteelta. Tämä on kuin ala-aste uudestaan.

En kuitenkaan jaksaisi alkaa käyttämään samoja vanhoja keinoja kuin ala-asteella. Olen kasvanut hurjasti, olen oppinut arvostamaan itseäni ja ihmisiä ympärilläni. Olen pitkään kokenut, etten tiedä kuka minä olen tai mitä haluan. Olen kuitenkin opetellut hyväksymään sen, sillä ei kukaan tiedä, mitä he tekevät elämässään. Kaikki ovat aivan yhtä hukassa kuin minäkin.

En tietenkään vielä täysin hyväksy asiaa, mutta parempaan suuntaan olen menossa. Täällä ollessani olen ymmärtänyt, että minulla on minuuteni. Minulla on omia piirteitä, tapoja ja asioita, joista en ole valmis luopumaan. Olen outolintu ja kameleontti.

Kannan mukani Poroa, pidän kissankorvia baarissa. Yhtenä päivänä liikun ilman meikkiä, seuraavana punaan huulet ja rajaan silmäni. Istun jalat ristissä ravintoloissa, humallun liian nopeasti makgeollista. Tanssin kaduilla, rakastan kaikkia ja seuraavaksi käperryn omaan petiini päiviksi. Mielestäni olen täysin normaali, mutta täällä useat pitävät outona.

Kyse taitaakin olla siitä, että olen valinnut samankaltaiset ihmiset ympärilleni. Heidän keskellään olen täysin normien mukainen, mutta Koreassa olen irti kontekstista. Olen kaaos, jonka jutuissa ei ole mitään järkeä. Se laittaa kohtaamaan itsensä ja miettimään, mitkä ovat niitä asioita, joista en halua luopua. Kuinka paljon on valmis muuttumaan, jotta sopii porukkaan?

Juuri nyt olen sitä mieltä, että minulla on täysi oikeus olla outo oma itseni, enkä halua tai jaksa alkaa muuttumaan muiden takia. Mikäli en kelpaa tälläisenä muiden seuraan, olen mielummin yksin.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Back in Finland I live in my own bubble. I have gathered amazing people around me, kicked out the idiots and ended up with truly accepting, loving and caring group around me. I have created a soft bubble, where it's okay to be yourself.

Of course it hasn't always be like that and here I have got the reminder of it. People don't always accept you if you are different. They look at you, criticize and leave you out of the gang. This is like elementary school over again. This time I'm not interested to deal with it like I use to do.

I don't know who I am or what do I want to do with my life. I have learnt to accept it - step by step, since I know no one knows what they are doing. Everybody is just as messed up as I am. But here I have realized that I am me. I don't know how to explain it.

I have my own weird habits, features and things I'm not ready to give up. I always carry Poro with me, I use cat ears in the bar. One day I put lipstick on and next day I'm all natural. I cross my legs in the restaurants, get too drunk from makgeolli. I dance in the street, love everyone and I don't come out of my room for days. I think I'm perfectly normal, but here so many people seem to think I'm weird.

Maybe I have surrounded myself with same-minded people. With them I fit in the picture, but in Korea I'm out of context. I'm the chaos without any sense. It makes me confront myself and wonder what are those things I'm not ready to lose. How much am I ready to change to fit in the group?

Right now I think I have full rights to be the weird version of me and I'm not ready to change for others. I rather be alone than be something I'm not.

Kuulumisia.

Eka kouluviikko meni nopeasti ja niin paljon on ehtinyt tapahtumaan. Samaan aikaan on olo, etten ole tehnyt mitään. Tunnit vaikuttavat mielenkiintoisilta ja jopa suhteellisen haastavilta. Osa opettajista puhuu pelkästään englantia, toiset taas opettavat pääasiassa koreaksi ja kääntävät osan englanniksi. Tämän takia teinkin jotain, mitä en ole aikoihin tehnyt Suomessa. Ostin oppikirjoja.

Alkuviikosta hoidin alien registrationin kuntoon, jotta voin myöhemmin sitten matkustella ympäriinsä. Kortin pitäisi saapua muutamien viikkojen sisällä. Samalla sain tietää osoitteeni täällä. Mulla saa lähetellä kaikkia kivoja paketteja, kysäise vain osoitetta!

Kävin myös ensimmäistä kertaa elämässäni vaeltamassa tällä viikolla. Vaelsimme Umyeonsaniin, josta kerron ehkä lisää myöhemmin. Lyhyesti sanottuna näkymät eivät todellakaan olleet kaiken sen vaivan arvoista. Miljoonat rappuset, ihmiset höpöttelemässä ympärillä ja palkintona ainoastaan perusnäkymä kaupungille ylle. Ei se ole sen arvoista. Enemmän minuun vaikutti upeat vesiurut vaelluksen jälkeen. Niissä sitä sentään oli jotakin. 

Olen vihdoin hommannut korealaisen numeronkin, joten netti toimii lähes kaikkialla. Whatsapp toimii entiseen tapaansa vanhasta numerosta, vaikka en ole varma miksi. Kakaotalkista saa myös kiinni nimellä Mirraje. 

Torstaina pääsin vihdoin bileisiin, joista oikeasti pidän. Päädyin klubille, jossa soi EDM. Menin aluksi sinne yksin, mikä osoittautui hyväksi valinnaksi. Yksin on helpompi mennä tanssilattialle ja kadota musiikkiin. Riehuin, pompin ja nautin täysillä siitä yöstä. Dormille palasin aamuseitsemältä onnellisena ja pirteänä, vaikka jaloissa tuntuikin monen tunnin pomppiminen. 

Eilen pääsin ensikosketukseen K-Popin kanssa. Kävin ilmaisessa k-pop konsertissa ja voi että, kyllähän se musiikki vaan iskee. Todennäköisesti Spotifylistat tulee täyttymään k-popista loppuvuoden ajan. Ehkä se on kuitenkin täysin hyväksyttävää.

Kirjoitan myöhemmin jotain syvällisempää. Nyt lähinnä kuulumiset kaikille. Ja hei, postia on kiva saada, lähettäkää ihmeessä! :3

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

One week of school behind. It's not that bad, even though some of the teachers speak more Korean than English. That might be the reason why I actually bought the books, which I never do in Finland. It was really expensive, but maybe I can pass the courses now. 

I have done quite much this week, even though it feels like I haven't done anything. I have done my alien registration, went hiking and got korean number. We hiked to the Umyeonsan and there was view over Gangnam. The view was nice, but definitely not worth of the pain. City view is always the same, no matter where you go.

I have danced until the morning and traveled back to dorms with people going to work. It was the best party so far and I can still feel that I have danced whole night. Yesterday I went to the Grand K-Pop Festival in Seoul Olympic Station and got my first experience about k-pop. Yeah, it's good. 

And I finally found out my address. If you want to sent something, just ask for the address. I really like getting post, so.. Feel free to send some nice packets here! :3

Lähtöpäivä

Vatsan pohjassa alkaa tuntua. Seikkailu on edessä ja huomaan, etten edes osaa pelätä.

Tällä kertaa varaudun lentoon kasalla lääkkeitä. En halua olla puolikuuro seuraavaa kahta päivää. Pakkausmäärä tuntuu samaan aikaan pieneltä ja isolta, sillä painorajat eivät ole vielä lähelläkään ja molempiin laukkuihin mahtuisi vielä huomattavasti enemmän. Kaiken, mitä unohtuu, voi kuitenkin ostaa Koreasta, joten turhaan täältä kaikkea raahaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni varaudun kuitenkin matkalaukun katoamiseen ja varasin käsimatkatavaroihin vaatteet seuraavalle päivälle.

Tästä kasasta valikoitu parhaimmat. 

Poro on onnellisesti matkassa. Samoin sen valjaat. 

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

My adventure is beginning. 

Everything is ready, Poro is with me and the rest I can figure out there. 

Now I'm going to the airport to have my date and I'm not afraid. 

This is going to be so awesome.