Maybe it's chemistry.

Olenko suvaitsematon, jos vietän aikaa länsimaalaisten kanssa? Pitäisikö minun osata olla paremmin myös esimerkiksi aasialaisten kanssa?

Huomaan jatkuvasti päätyväni pohjoismaalaisten tai muuten hyvin samankaltaisen kulttuurin omaavien seuraan. Mielestäni en tee asiaa tiedostaen, mutta silti löydän itseni heidän ympäröimänä. En tiedä, onko kyseessä kulttuurillinen asia, hakeudunko tutun kulttuurin pariin ja täten hidastan uusista kulttuureista oppimista. Vai onko kyse yksinkertaisesti siitä, että joidenkin kanssa vaan synkkaa paremmin kuin toisten, eikä sillä ole mitään tekemistä kulttuurin kanssa.

En ole vieläkään päässyt vaihtariporukkaan sisälle ja huomaankin viihtyväni ja tulevani usein paremmin toimeen muiden kanssa. Olen tavannut pakistanilaisen pojan ja bailannut viiteen asti aamulla hänen kanssaan. Olen tutustunut useampaan monikulttuuriseen ihmiseen ja mielenkiinnolla kuunnellut tarinoita heidän elämästään. Olen kävellyt katuja ilman päämäärää ja aamun ensimmäisten valosäikeiden osuessa silmiin selittänyt avoimen ja polyamorisen suhteen eroja.

Olen istunut keskellä kahvilan lattiaa, jutellut samanhenkisten ihmisten kanssa ja kuunnellut heidän tarinoitaan kissoista. Hymyilen kuin hullu, sillä näiden kauniiden ihmisten, kauniiden ohikiitävien hetkien keskellä olen onnellinen. Kieltämättä parhaimmat illat ja hetket ovat olleet täysin randomien kanssa. Mutta eiväthän he enää ole tuntemattomia.

Photo by Sanelma Mäkelä 

Ehkä kyse ei ole mistään sen kummallisempa kuin kemioiden kohtaamisesta. Joidenkin kanssa sitä on saman tien samalla aaltopituudella ja yleensä juuri sellaisten ihmisten kanssa haluan viettää aikani. Aina silloin tällöin on kuitenkin haastettava itsensä ja kurkistettava aidan toiselle puolen. Sillä se on yksi parhaista tavoista kehittyä ihmisenä.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Open-mindness is difficult thing. I think myself quite open-minded and understanding. Still I find myself around western people. Somehow I tend to end up spending my time with scandinavian people or people from same kind of culture. I don't do it on purpose, but it still happens. It makes me wonder is it because culture, do I feel saver around people from same kind of culture. Or is it only about persons, you get along with someone really well and others not so good. Maybe it doesn't have anything to do with background.

I haven't really gotten in the exchange student group and I keep finding myself with random people - and getting along with them really well.

I have met a guy from Pakistan and partied with him until five in the morning. I have met so many multicultural people and listened their stories. I have walked aimlessly and explained differences between open relationship and  polyamory. I have sit middle of the room, talked with same-minded people and listened to their stories about their cats.

I smile like crazy because middle of these people, middle of these small shared moments, I feel like home. I'm so happy. The best moments and nights have been with random people and the best part is - they aren't random or unknown anymore.

Maybe it's nothing else than chemistry. Some people get along and have mutual understanding right away and I like spending time with people who accept me. But I know I can't do that always. I want to grow as a person and that means challenging myself. Sometimes I have to get out of my comfort zone.

To the adventure!

Koko alkuviikko on mennyt kouluhommien parissa, sillä midterm-kokeet lähestyvät kovaa vauhtia. Vaikka tiedän pelkän läpipääsyn riittävän, huomaan silti stressaavani kokeista. Projektit puskevat päälle ja ihmettelen, miten olen ikinä selvinnyt koulu+työ-yhdistelmästä. 

Alkuviikon pakerrus palkitaan kuitenkin tänään, sillä lähden pian seikkailemaan! Suuntaan Korean etelärannikolle, Floating lanterns festivaaleille. Siinä sivussa käydään Oktoberfesteillä ja ehkä vähän vaeltamassa. Bussimatka on pitkä (4-8 tuntia, riippuen liikenteestä), mutta onneksi sen voi käyttää nukkumiseen. 

Kiva päästä tutustumaan muuhunkin Koreaan kuin pelkästään pääkaupunkiin. Seikkaileminen on kivaa.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

I have spent whole week only for school stuff, because midterms are coming. Even though I know it's enough if I just pass the courses, I still stress about them. Deadlines of the projects are closing and I start to wonder how have I ever managed to deal with both work and school at the same time.

My hard work will be repayed today - I'm going to explore! I'll head to south coast of Korea for Floating lanterns festival. I'll visit Oktoberfest also and maybe go hiking a little bit. The bus takes long (4-8 hours, depending on the traffic), but luckily I can use for sleeping. 

It's so nice to see other side of Korea. I live adventures. 

Cute cafes.

Yritän nähdä ja kokea kaiken mahdollisen. Kun kokee lyhyessä ajassa paljon, osa jää väistämättä käsittelemättä ja katoaa alitajuntaan. Osasta jää vain kauniit muistot, jotka sekoittuvat toisiinsa. Jos en kirjoita fiiliksiä ylös, unohdan helposti, mitä oikeasti tunsin.

Tajusin, etten ole kirjoittanut sanaakaan kissakahvilasta. Tai lammaskahvilasta. Tai temppelistä keskellä Seoulin keskustaa. Tai museoista. Minulla ei ole ollut aikaa saati energiaa pysähtyä tarpeeksi pitkäksi aikaa tietokoneelle, jotta olisin saanut mitään järkevää ulos. 

Pieni yhteenveto kahviloista tiedossa siis.

Koreassa on paljon erilaisia teemakahviloita. Kissakahviloita on monia ympäriinsä ja toistaiseksi olen käynyt vasta yhdessä. Kävin tutustumassa Cat Attic Cat Cafe'en Gangnamissa. Kahvila oli suhteellisen vaikea löytää, mutta pienen kiertelyn jälkeen selvisin perille. 

Kahvila oli täynnä kissoja ja säännöt hyvin selvät - mitään, mikä voisi stressata kissaa, ei saa tehdä. Kissoilla on myös oma alueensa, jonne he voivat mennä, mikäli haluat omaa rauhaa. Jokainen kisuista näytti onnelliselta ja hyvin hoidetulta. Olin haljeta onnesta, kun yksi kissoista tuli syliini. Sisäänpääsy maksoi 8000wonia (~6 euroa) sisältäen yhden juoman. Minusta se oli pieni hinta siitä, että saat viettää vaikka koko päivän kissojen kanssa leikkien. Tai nukkuen. Tai lukien. Mitä ikinä haluatkaan tehdä. 

Hieman erikoisempi tuttavuus oli Thanks Nature Cafe lammaskahvila Hongdaessa. Kahvilan pihalla on kaksi lammasta, joita pääsee silittämään ja ruokkimaan. Sinun pitää kuitenkin tilata jotain kahvilasta, jotta olet sallittu leikkimään lampaiden kanssa, vaikka ei kukaan sitä varsinaisesti vahdi. Tuen kuitenkin mieluusti kahvilaa, joka pitää huolta eläimistään. Lampaiden ja hoitajan välillä on selkeästi todella erityinen suhde ja uskon lampaiden viihtyvän kahvilalla. 

Kissa- ja lammaskahviloiden lisäksi Koreassa on myös koirakahviloita, fish spa-kahvila ja kahviloita, joissa on sekä koiria että kissoja. En kuitenkaan ole niissä ehtinyt vielä käymään. Takaan, että saatte kuulla niistä, kunhan selviän sinne asti.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Small overview of cute cafes here in Seoul. 

I visited Cat Attic Cat Cafe in Gangnam. It was kinda tricky to find but after 15 minutes of circling around the house I found my way inside. Cats seemed happy, unstressed and well-kept, they had many hiding places, cat trees, toys and food. The entrance fee was 8000wons (about 6 euros) including one drink. I think it's not much for spending whole day with cats. You can play with them, pet them. You can study, sleep, read or anything in the cafe and it's totally up to you how long you are staying. The basic rule is do not do anything that could stress the cats. 

A little weirder experience was Thanks Nature Cafe in Hongdae. It is the only sheep cafe in Seoul. They have two adorable sheep in front of the cafe. You can pet them, feed them and play with them if you are customer of the cafe. Sheep and their caretaker seem to have amazing bond and sheep seem to be happy. 

There are many other kinds of cafes in Korea, but I haven't have time to visit them yet. I'll visit dog cafe and fish spa cafe - at least. I promise you will hear about them as soon as I have been there. 

Different things in Korea, Part 2.

So the list continues! See the first part here.

5. The traffic lights doesn't make any sense.
Seriously. There's like four different lights lined next to each other and I still don't understand how the hell they are working. There's red, green, green for turning, lights off.. Every time I have a feeling I know how they work - something happens and I'm back to the beginning. Maybe they'll make sense after few months..

6. There's puppies on sale in the supermarket
I know it's common in many countries, but in Finland it isn't. It's so weird to see small puppies in small boxes looking at you. It's kind of sad. Dogs aren't something you buy while shopping for milk. They are part of your family, like other animals.

But maybe it's the culture. I think (and hope) people usually love their dogs really much, no matter where they have bought them.

7. Random people start talking with you.
When you are walking in the street, someone just stops you and starts talking. They start talking some random stuff. This has happen to me few times now and every time I have been alone. Those talks are really interesting.

I have learnt I have Mongolian ancestors. I have got some bible stuff to read - still haven't check them out.. And I have seen picture of some army guy whose girlfriend is in Denmark and heard how beautiful country Finland is. I'm looking forward for next conversation.

8. People use phones in metros even more than Finnish people.
Someone might disagree, but for me it really seems like it. Everyone is with their phone and doing something. One day I was the only one without phone in my hand and it was the rush hour. Sometimes I wonder how people get off on right stop, because they aren't looking or listening. Apparently they instinctively know where they are.

Just like HolaHola.

Manila. 

Uusia ihmisiä. Couchsurfing tapaaminen.

 Läkähdyttävä kuumuus. 

Hauskat oppaat. Historiaa. Katulapset. 

Kaatosade sai uuden merkityksen. 

Haiden ja rouskujen kanssa uiskentelua. 

Saudi-arabialainen mies yrittämässä tehdä minusta vaimoa. 

 Erikoisia ruokia. Sekoitus kaikkea. Kuten HolaHola.

Suloiset kissat ja koirat.  Valoshow. Rauniot. 

Jeepney, tricycle, täpötäysi juna. 

Tunne siitä, että Korea on koti. 

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

New people. Couchsurfing meeting - second in my life. 

Exteremely hot. Funny guides. Little history. Cute children. 

Downpour got new meaning. 

Swimming with sharks and stingrays.

Saudi-Arabic guy trying to make me his new wife.

Interesting food. Mixes of everything. Like HolaHola.

Cute cats and dogs. Everywhere. Intramuros.

Jeepneys, tricycles, full trains.

Feeling that Korea is home. 

Beautiful side of Manila.

Tuntuu, että olisi niin paljon kerrottavaa, mutta ei sanoja kuvaillakseen tätä kaikkea. Toivoisin, että minulla olisi miljoona kuvaa, jotka kuvaisivat kaikkea, mitä viime viikon aikana on tapahtunut. Niitä minulla ei kuitenkaan ole, sillä suurimman osan ajasta unohdin kaivaa puhelimen esille ja ikuistaa kauniit hetket kuviksi. 

Haluaisin kertoa, kuinka erilaiselta maailma näyttää. Kuinka pienet hetket tekevät kaikesta niin kaunista. Haluaisin osata selittää, kuinka monesti haluaisin jäädä kotiin, mutta ulos päästyäni päädyn kokemaan mieltä kutkuttavia asioita. Kuinka rankkaa, mutta samaan aikaan niin vapauttavaa, on matkustaa yksin. 

Olin viikonloppuna yksin Filippiineillä. Kestityin Manilaan enkä ymmärrä, miksi joku kehottaisi skippaamaan sen. Minulle Manila näytti vain kauniit puolensa. En osaa vielä käsitellä, mitä koin. Kuvat puhukoot puolestani.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

I want to tell you how different world seems to be. How small moments counts. I would love to know how to explain what I feel, what I experience. How travelling alone is rough, but worth of every second. I have so much to share, but I don't find the words. 

So here are some pictures from Philippines. I stayed in Manila for one weekend. It was beautiful.

Different things in Korea. Part 1

Every country, even every city has their own small things. Things you notice at first, but get used to when you have been there for long. I'm going to list those things and I believe there will be more than one part. So let's go.

1. They photoshop their passport pictures.

It's weird, but true. I went to get my photo for alien registration and ended up having photo like this:

When you compare it to my passport photo from last year, something has changed. My nose has gotten smaller, skin is even lighter and very smooth - which it isn't right now.. My lips look different, I'm still not sure how, but they do. And my eyes! They are wider and rounder. I can still recognize myself, but I heard stories how people won't be able to travel because they don't look anything like their passport. 

My roommate's photos were also manipulated. Skin color was lighter, whole face was slimmer - like they actually changed the face structure. In student ID card they had but some makeup on.. For me this is really crazy, but it seems to be normal here. 

2. You do NOT throw toilet paper in the toilet.

Yea. There are trash cans for toilet paper in every toilet. This isn't the first time I see this, but  I'm starting to question the whole concept of toilet paper if you can't throw it in the toilet. The piping here is quite old, so the toilet might get clogged. It's understandable, but still so weird. 

3. Slim cigarettes are sexy.

Women don't smoke here, so all of the cigarettes are for men, There are many kinds of cigarettes and many of them are slim. They even compare men to slim cigarette, those ads are hilarious. I have seen so many guys smoking slim cigarette, it creeps me out. In Finland only women smoke slims. And usually people thing you are stupid blonde if you do so. So slim cigarettes aren't that sexy in Finland. 

I think I seem very unattractive here, because I keep smoking even if I'm woman. 

4. There is braille almost everywhere.

It's really good thing. Of course we have it also in Finland, but here it seems to be everywhere. I was going up to metro station and the handrail had braille on it! Just before every turn or some change, it's there. I think it's so cool and very helpful. Maybe we get something like that in Finland also.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Erilaisia (ja yleensä outoja) juttuja Koreassa, part 1.

1. Kuvausliikkeet muokkaavat passikuvia.
2. Vessapaperia ei heitetä vessanpönttöön.
3. Slim-tupakat ovat seksikkäitä
4. Sokeainkirjoitusta on lähes kaikkialla.