Huomaan jatkuvasti päätyväni pohjoismaalaisten tai muuten hyvin samankaltaisen kulttuurin omaavien seuraan. Mielestäni en tee asiaa tiedostaen, mutta silti löydän itseni heidän ympäröimänä. En tiedä, onko kyseessä kulttuurillinen asia, hakeudunko tutun kulttuurin pariin ja täten hidastan uusista kulttuureista oppimista. Vai onko kyse yksinkertaisesti siitä, että joidenkin kanssa vaan synkkaa paremmin kuin toisten, eikä sillä ole mitään tekemistä kulttuurin kanssa.
En ole vieläkään päässyt vaihtariporukkaan sisälle ja huomaankin viihtyväni ja tulevani usein paremmin toimeen muiden kanssa. Olen tavannut pakistanilaisen pojan ja bailannut viiteen asti aamulla hänen kanssaan. Olen tutustunut useampaan monikulttuuriseen ihmiseen ja mielenkiinnolla kuunnellut tarinoita heidän elämästään. Olen kävellyt katuja ilman päämäärää ja aamun ensimmäisten valosäikeiden osuessa silmiin selittänyt avoimen ja polyamorisen suhteen eroja.
Olen istunut keskellä kahvilan lattiaa, jutellut samanhenkisten ihmisten kanssa ja kuunnellut heidän tarinoitaan kissoista. Hymyilen kuin hullu, sillä näiden kauniiden ihmisten, kauniiden ohikiitävien hetkien keskellä olen onnellinen. Kieltämättä parhaimmat illat ja hetket ovat olleet täysin randomien kanssa. Mutta eiväthän he enää ole tuntemattomia.
Photo by Sanelma Mäkelä
Ehkä kyse ei ole mistään sen kummallisempa kuin kemioiden kohtaamisesta. Joidenkin kanssa sitä on saman tien samalla aaltopituudella ja yleensä juuri sellaisten ihmisten kanssa haluan viettää aikani. Aina silloin tällöin on kuitenkin haastettava itsensä ja kurkistettava aidan toiselle puolen. Sillä se on yksi parhaista tavoista kehittyä ihmisenä.------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Open-mindness is difficult thing. I think myself quite open-minded and understanding. Still I find myself around western people. Somehow I tend to end up spending my time with scandinavian people or people from same kind of culture. I don't do it on purpose, but it still happens. It makes me wonder is it because culture, do I feel saver around people from same kind of culture. Or is it only about persons, you get along with someone really well and others not so good. Maybe it doesn't have anything to do with background.
I haven't really gotten in the exchange student group and I keep finding myself with random people - and getting along with them really well.
I have met a guy from Pakistan and partied with him until five in the morning. I have met so many multicultural people and listened their stories. I have walked aimlessly and explained differences between open relationship and polyamory. I have sit middle of the room, talked with same-minded people and listened to their stories about their cats.
I smile like crazy because middle of these people, middle of these small shared moments, I feel like home. I'm so happy. The best moments and nights have been with random people and the best part is - they aren't random or unknown anymore.
Maybe it's nothing else than chemistry. Some people get along and have mutual understanding right away and I like spending time with people who accept me. But I know I can't do that always. I want to grow as a person and that means challenging myself. Sometimes I have to get out of my comfort zone.
Ah, kuulostaa ihanalta! Et ole minusta suvaitsematon. On täysin luonnollista, että kulttuurishokin keskellä hakeutuu kohti sitä vähää tuttua, mitä ympäriltään löytyy. Silleen on sitten paremmin voimia tutustua niihin vieraisiin asioihin.
VastaaPoista