Paluu

Pimeys. Täällä on niin kovin paljon pimeämpää. Vaikka aurinkoa ei nähnyt Koreassa niin usein, mutta täällä se ei tunnu nousevan lainkaan. Ensimmäinen viikko kotona oli rankin, en ollut lainkaan varautunut jatkuvaan yöhön. Nyt olen kuitenkin hiukan jo tottunut jatkuvaan pimeyteen, enkä edes turhaan avaa sälekaihtimia aamuisin.

Unirytmini on yhä sekaisin, mutta sitä se oli jo Koreassa. Oli kuitenkin mukava pystyä vetoamaan aikaeroon, kun ensimmäisen viikon unirytmini oli käytännössä seuraava: vuorokausi unta, vuorokausi hereillä, vuorokausi unta ja sitten seuraavat päivät aamu kuudelta ylös ja iltakuudelta nukkumaan. Pikku hiljaa olen kuitenkin palautunut normaaliin tai edes hyväksyttävään. 

Kaikki kyselevät, miten reissu meni. Enkä edes tiedä, mitä voisin vastata. Hyvin? Se ei tuntunut minulle niin maailmaa mullistavalta, mitä se on monille muille vaikuttanut olevan. Minulla oli kivaa, mutta välillä myös hyvin perseestä. Se oli normaalia elämää, vähän eri paikassa vain. Tai ehkä en ole osannut vielä käsitellä asioita. En tiedä. 

Tuntuu oudolta olla Suomessa. Minut on tiputettu keskelle näytelmään, mutta en tiedä vuorosanoja. 

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Darkness. It's so much darker here. I didn't see sun that often in Korea, but here it doesn't seem to get into the sky. First week back home was the toughest, I wasn't prepared for constant night. Now I have gotten use to it and given up on opening the blinds. 

My rhythm is messed up, but it was messed in Korea too. It was kinda nice to appeal to time difference when my rhythm for first week home was basically: sleep one day, stay awake one day, sleep another day and the next three days - wake up 6am and go sleep 6pm. Slowly I have found the acceptable circadian rhythm. 

Everyone is asking how was the trip and I have no idea what could I answer. Fine? It wasn't world-changing experience like it was for many other people. I had fun, I had sad days. It was normal life, the place was just different. Or maybe I just haven't processed everything yet. I don't know. 

It feels weird to be in Finland. I have been dropped into middle of  the play, but no one remembered to tell me the lines.

Different things by Kalle, part 1

I have been here over three months and when Kalle came here, I realized I have adapted here. I have gotten use to the spicy food, weird toilets don't surprise me anymore and I have become blind to those little different things. So what I learnt during the time Kalle was here..

1. Number four doesn't exist in the elevator.
At least some of them. It was kinda weird to see only F instead of 4.

2. The quality of the air is really bad.
Kalle happened to be here when you couldn't see the sky because toxic. It was hard to breath and well, everything seemed grey.

3. The metro system here is absolute amazing.
Korean metro is easy, simple and on time. It's the easiest, cheapest and usually fastest way to go around.

4. You hardly see someone smoking when they walk.
And if you do - they are usually foreign people, Actually I noticed the same thing, but I knew it before hand because my friend told me before coming here.

5. Streets are extremely clean.
Even though there aren't any trashcans, streets are clean. Why? Because apparently they pay for old people for cleaning them. Just wow.

15 days.

Takana 103 päivää ja 15 päivää enää jäljellä. Sitten seikkailuni täällä on ohi. Tuntuu oudolta tajuta, että paluu on niin lähellä. Vastahan minä sinkoilin paikasta toiseen etsien tavaroita, yritin kuumeisesti saada kämpän siivottua ja kaikki laitettua kuntoon. Vastahan minä pidin lentokenttätreffit Kallen kanssa ja hyppäsin seikkailuun.

Photo by Kaelan Abernathey

Nyt minulla on enää 15 päivää jäljellä. Enkä osaa päättää, miltä se tuntuu. Aika loppuu kesken, tuntuu etten ole ehtinyt kokemaan kaikkea, jonka olisin halunnut. Haluaisin vielä seikkailla, elää unelmaani. Haluaisin hukkua kaikkiin kauniisiin väreihin, mutta värit ovat loppuneet täällä. Nyt on vain harmaata tai valkoista. 

Toisaalta en haluaisi mitään muuta kuin mennä kotiin. En edes tiedä, missä on mun koti. Mulla oli kolme kotia ennen kuin lähdin tänne, mutta nyt palaan tilanteeseen, jossa en tiedä, mikä on koti. Yksi asunto on irtisanottu. Yhdessä on randomisti tavaroita. Yhdessä asuu sentään yhä rakkauspakkaus, mutta miten minä tulen sinne enää sopimaan tämän vaihdon jälkeen.

15 päivää ja Korea on koettu. Ainakin tältä osalta. Se, minne nokka suuntaa sitten, on vielä mysteeri.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

103 days behind and 15 days left. My adventure here

is soon over. It feels weird to realize how close the end is. Just yesterday I flung from one place to another searching for stuff, trying desperately to clean my house and get everything prepared. Just yesterday I was on a date with Kalle at the airport and hopped into an adventure.

Now I have only 15 days left. And I'm not sure what to think or feel. Time is running out and I haven't done everything I wanted to do. I would love to venture little bit more, live my dream. I would love to jump into the beautiful colors, but colors have run out here. Now it's only grey or white. 

In other hand I wouldn't want anything else than go home. I don't even know where is my home. I had three homes before I came here but I'll come back to the situation where I don't know what is home. One apartment is gone. One is full of random stuff. Luckily at least one place has something common, but how will I fit in there after this time.

15 days and Korea is gone. At least for now. Where I go after it, it's still a mystery. 

Different things in Korea Part 3

And here we go again. See Part 1 and Part 2. 

9. There are trash bins nowhere.
Seriously. This is my daily battle. It is extremely hard to find a place for your trash. Usually you have to carry your trash with you almost one hour before seeing a trash bin.

10. How cuddly every fucking couple is.
Well.. What can I say? As you saw the pictures of me and Kalle when he was here.. We were acting like normal couple - or maybe little less cuter than some of the couples. Seoul is truly a place for couples.

11. It is okay to smoke in clubs.
This might be normal in many countries, but as a Finnish 24 years old girl - it's so weird. I have never lived the time when people could smoke inside of bars or clubs. That's why it's so shocking to see people lighting their cigarettes in club.

I still prefer going out..

12. There are cliched "now hiring" posters in the windows of stores.
I was totally surprised because of this! I have seen these in movies and maybe in Spain, but never thought I could see it here. They are usually looking for people who can speak both Korean and English.

Kuinka paljon mahtuu 10 päivään?

Rentoutumista, sylikkäin makaamista ja kaupassa käymistä. Synttärit - hyvää ruokaa, karaokea, Nintendo Wii ja baari. Rakkaita ihmisiä ympärillä ja yhteisellä taksilla kotiin. Krapula ja kouluhommia.

Trickeye museo, Love museo ja miljoona kuvaa. Kissakahvila. Lammaskahvila. Söpöilyä N Seoul Towerissa, tuliaisten ostamista ja yhteishieronta kovia kokeneille jaloille. Palatsissa ja sen salaisessa puutarhassa seikkailua. Syksystä nauttimista ja väreihin uppoamista. Niin monta kuvaa minusta, että häkellyttää. 

Vihdoinkin Lotteworld - liian pitkät jonot, mutta uskomaton tunnelma. Shoppailua - minulle vaikka Kallelle lähdettiin etsimään. Hyviä ruokapaikkoja, koirakahvila ja syliin kipuavat pehmoiset koirat, joista jokainen tuoksui erilaiselta. Rentouttava päivä jimjilbangissa ja illalla juomaan. Viimeinen päivä rentoutuen ja kainaloon kääriytyen. 

Aivan liian aikainen herätys ja matka lentokentälle. Viimeinen halaus ja kyynelien pidätteleminen kun toinen kävelee turvatarkastukseen sisään. Heihei.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Relaxing and lying next to each other. Birthday - good food, karaoke, Nintendo Wii and bar. Lovely people all around and shared taxi back to home. Hangover and school work.

Trickeye museum, Love museum and million pictures. Cat cafe. Sheep cafe. Being cute in N Seoul Tower, some souvenir shopping and foot massage together. Adventure in palace and its secret garden. Enjoying the autumn and melting into the colors. So many pictures of me - mind-blowing. 

Finally Lotteworld - too long lines, but the atmosphere was amazing. Shopping for me even though we went to look something for Kalle. Many good restaurants, dog cafe and soft dogs climbing into the arms. Relaxing day at jimjilbang and drinking at the evening. Final day spent by cuddling.  

Alarm set too early and travel to airport. Last hug and trying not to cry when he walks through gates. Byebye. 

10 days

Se meni niin nopeasti. Ensin tuntui epätodelliselta enkä meinannut uskoa, että toinen on oikeasti siinä vieressä. Sitten siihen tottui ja pystyi rentoutumaan. Paikasta toiseen juoksemista, toisen läheisyyden ahmimista, kova tarve kokea kaikki mahdollinen. Huomaamatta olikin jo paluuta edeltävä ilta ja todellisuus iski taas vasten kasvoja.

Tämä päivä on mennyt lähinnä nukkuen epätodellisissa fiiliksissä. Oliko hän täällä oikeasti? Olenko vain nähnyt hyvin todentuntuisen unen? Ainakin minulla on kasa kuvia, joten kyllä hän taisi oikeasti olla täällä.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Everything went so fast. First it felt unreal. I couldn't believe he's really here, next to me. Then I got used to it and I could relax. Running from place to place, trying to get everything out of 10 short days, being so close with each other. Suddenly it was the last night and reality hit hard.

I have been sleeping almost all day and everything feels unrealistic. Was he here really? Have I just dreamed everything? At least I have bunch of pictures so I guess he was really here.

Busan - the city of sea.

Pari viikkoa sitten päätimme lähteä muutaman vaihtarin kanssa kohti etelää ja suuntasimme Busaniin. Busan on Korean toiseksi suurin kaupunki ja minulle ravitsemuksellisesti todellinen taivas. Satamakaupunkina Busan on tietenkin täynnä erilaisia kalaruokia ja -ravintoloita. Viikonlopun aikana en ehtinyt kovinkaan monessa paikkassa käymään, mutta pelkästään tieto siitä, että voin valita lähes minkä paikan tahansa, tuntui uskomattomalta.

Katselimme myrkyävää merta, uitimme jalkoja ja kirosin, etten laittanut bikineitä päälle. Ruokimme lokkeja laivan kannella ja katselin, kuinka eräs poika ei uskaltanut pitää ruokaa ylhäällä tarpeeksi pitkään. Ruuat vain lentelivät pitkin kantta. 

Kävimme legokylässä. Olin niin ylpeä meistä, kun selvisimme oikeaan bussiin ongelmitta - useammankin kerran. Ruokapaikan valintakin oli helppoa, en edes muista, milloin viimeksi olisin löytänyt toisten ihmisten kanssa ruokapaikan ongelmitta. Jotenkin näiden tyttöjen kanssa kaikki onnistui.

Katselin lumoutuneena ilotulituksia. En vieläkään ole ymmärtänyt, kuinka paljon korealaiset rakastavat ampua rahaa taivaalle. Toisaalta ovathan ne upeita, niitä katsellessä katoaa toiseen maailmaan. Ilotulituksilta valuimme nauttimaan lisää meren tyrskyistä ja päädyimme katselemaan taikuriesitystä. Voisihan sen illan huonomminkin viettää.

Tutustuimme suosittuun temppeliin, sen piti olla kuulemma yksi kauneimmista. Minulle se näyttäytyi lähinnä turistirysänä. Temppeli oli menettänyt kaiken arvokkuutensa, eikä siellä tullut sitä tuttua kunnioituksen ja rauhan tunnetta kuin muissa temppeleissä. Oli kuitenkin kiva nähdä paikka, vaikka se ei vastannutkaan kuvitelmia.

Kokonaisuudessaa Busan oli kaunis. Jos minulla olisi tarpeeksi aikaa, menisin uudestaan sinne. Tällä kertaa vähän pidemmäksi aikaa.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Few weeks ago we went to Busan which is second biggest city in Korea. It's located south-east coast and well, it's my heaven. At least for food. The city is full of fish foods and restaurants. It was so nice to be able to pick almost any restaurant - and there's always something for me to eat!

We watched how restless sea was, felt the warm sea water in our toes and I was regretting not to put my bikinis on. We fed the seagulls, went to the legotown. I was so proud of us when we managed to get right bus more than once. Picking up the restaurant surprisingly easy, I can't remember the last time I found place to eat so easily with someone else. Somehow everything feels easy with these girls.

 I still don't understand how much korean people love fireworks. I was enchanted by it, it always takes me to the another world. After fireworks we ended up watching some show at the beach and only thing I could think was well, this is one of the nicest ways to spend evening.. 

We went to the one of the most popular temples in Busan. It was supposed to be really beautiful, but for me it was just too touristy. The temple had lost all its glory and I didn't feel the same peace and respect I usually get in the temples. It was still nice to go there even though it wasn't anything I thought it would be.

After all, Busan was really beautiful. I would go back there if I had time.